Tässä on nyt reilu viikko istuttu mukavassa mitääntekemättömyydessä. Jalona aikomuksenanihan oli tehdä joululoman aikana taidehistorian tehtäviä, mutta sain kirjoitettua yhtenä iltana ehkä kymmenen riviä ja siihen se jäi. Kotona odottaa tonni muitakin koulutehtäviä....

Asiaa helpottaisi vähän, jos olisin edes tehnyt jotain muuta sen sijaan. Piirtänyt, maalannut, valokuvannut, kirjoittanut omiani... Mutta kun en ole tehnyt sitäkään. Aina kun avaan tietokoneen (mikä tapahtuu useita kertoja päivässä ja yleensä ainakin pariksi tunniksi kerrallaan) kuuntelen vain musiikkia ja selaan mitä sattuu sivuja tai pelaan Bubble Shooteria tai Miinaharavaa. Kyllästyminen ei uhkaa vieläkään. X)

Tosin.... Minulla on olemassa esimerkiksi piirustusten aiheita. Ainakin kolme. Pitäisi vain aloittaa tekemään niitä! Tulen katumaan tätä myöhemmin, mutta nytkin aion vain istua tässä ja kuunnella musiikkia.

Hyvää joulua! :D

Lunta sataa, jääkaappi on täynnä ruokaa, kaikki ovat kotona ja iTunesissa pyörii Raskaampaa joulua. Muuta ei tarvita.

Ei mikään joulukuva, eikä muutenkaan ehkä minulle niin tyypillinen, mutta sain sen tuossa viitisen minuttia sitten valmiiksi, enkä malttanut olla mainostamatta. Skannauksen ongelmia tässä kuvassa: Värit (ovat todellisuudessa kirkkaammat), koko (paperi on A4:sta isompi, joten valkoiset reunat jäivät pois ja paperi ei paikoin koskettanut skannerin lasia, mikä aiheutti sumeutta).

Ja joo, mittasuhteet ym. eivät ole kohdallaa, mutta tämä on värikokeilu, eikä täydellisesti piirretty ihminen. :P

Google on tietämättömän paras ystävä. X) Eilen, ladattuani fontteja tajusin, etten muistanut, mihin kansiot pitäisi purkaa, jotta fontit alkaisivat toimia. Epämääräisen parikymmentä minuttia kestäneen räpeltelyn jälkeen kyllästyin ja päätin etsiä jonkun, joka tietäisi paremmin. Ei mennyt varmaan viittäkään minuttia kun tiesin mitä pitäisi tehdä ja olin purkanut kansiot.

Tänään puolestaan Photoshop oli jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä mennyt grayscalelle. Mietin ikuisuuden, miksi kaikki värit ovat harmaita, kunnes tajusin kuvan ylälaidassa tekstin "gray/8". Fiksuna sitten otin selvää, mitä tämä tarkoittaa ja miten sen saa pois päältä.

Löysin lisäksi Photoshopista mukavan uuden lelun itselleni: brushit. Tonneittain ilmaisia ladattavia brusheja, joiden tekijää ei edes usein tarvitse mainita, mikäli niitä on johonkin käyttänyt. Vielä en kyllä kyseistä ohjelmaa suuremmin ymmärrä tai osaa käyttää, mutta yhdistetty Photoshop+GIMP räplääminen tuottaa jonkinasteisia tuloksia. Onpa Paintkin välillä käytössä. ^^'

Ehkä vaihdan tämän blogin ulkoasua vielä joskus tulevaisuudessa...

Hyvää itsenäisyyspäivää! :D

Tässä ihan linnanjuhlia odotellessa päätin värkkäillä tänne vähän jotakin uutta. Se jopa toimi loppujen lopuksi. Kiitokset niille muutamalle, joiden olan yli kurkkien olen oppinut sen verran hötömölöä, että sain tämän aikaan. :)

Lumi meni... No nyt on sentään pakkasta, eikä sellaista älytöntä rapavesimutalällyhiekkasontaräntä-keliä. Mutta jouluksi pitää tulla lunta... Vaikka en tiedä, miten realistinen tällainen toive enää on. Tässähän pitää kohta muuttaa pohjoisemmaksi. X)

No jos talvesta puuttuu vielä lumi, niin pimeää sentään on. Kolmen aikaan iltapäivällä ei enää paljon valoa ole. Sellainen on parasta mahdollista aikaa kuunnella hyvää musiikkia. Istua ihan omassa rauhassa. Tai jutella jollekulle, jos siltä tuntuu.

Nyt on tosiaankin tullut kuunneltua musiikkia. Ostin itselleni Raskaampaa joulua -levyn ja sain muuten kuunteluun Amorphiksen Elegyn ja Charonin The Dying Daylightsin. Siihen päälle vielä vähän Eluveitien, Sinisthran ja Harmajan YouTubetusta. Mitään aikaisempaa unohtamatta. :D Aika harva hetki kouluajan ulkopuolella on sellaista, että ei tulisi jotakin kuunneltua.

Huomaa myös mihin shoppailu suuntautuu. Olen oikeastaan rakentanut pienen CD pinoni tämän vuoden aikana, mikä tarkoittaa kahtatoista ostettua levyä. Ja jos olen ollut tarpeeksi kilttinä niin luku ehkä lisääntyy jouluna. No, ei sentään ole tarvinnut itse hommata rahoja noihin... Enkä kyllä uskalla ajatellakkaan, mitä tapahtuu, kun sen joskus tulevaisuudessa joudun tekemään. Koska levyjä tulee koko ajan. Nytkin Eluveitien uudesta lätystä on jo päivämäärä tiedossa, Apocalyptican levystä sellaiset voidaan julkistaa melkein milloin tahansa ja The Rasmuskin on kai jo ainakin kaavailemassa uutta levyä. Ehkä tämä oli arvattavissa.

Käytin muuten viime viikonloppuna muutaman tunnin aikaani synttärikortin tekemiseen yhdelle ystävistäni. Siitä tuli ihan kelvollisen näköinen, vaikka ihmiset siinä, eivät välttämättä ole tunnistettavissa. Koko kortti on muutenkin pelkkää inside-vitsiä. Tämän näköinen se kuitenkin on:

Lumi on jotenkin ihmeellisesti pysynyt maassa jo useamman päivän. Nytkin jos nostan katseeni näytöstä niin näen valkoisen pihamaan. Mukavaa. :)

Olen oikeastaan neljän vuodenajan kannattaja, eli kaikilla niistä on puolensa ja ikuinen jokin ei olisi enää mukavaa. Siitä huolimatta talvi on minulle omimman tuntuinen vuodenaika. Monet sanovat, että se johtuu siitä, että olen syntynyt talvella. Johtui se siitä tai ei, odotan talvea. Paljon.

Ihminen on kummallinen olio. Aina odottamassa jotakin, eikä sitten kuitenkaan tajua elää sitä hetkeä, jota on odottanut. Ja jos nyt odottamiseen päästään niin tässä vaiheessa vuotta sitä alkaa jo odottaa jouluakin. Itse asiassa yritin olla aloittamatta liian aikaisin, mutta jäin koukkuun Raskaampaa joulua -levyn biiseihin (toivoton musiikkiaddikti). Suurimmassa veivauksessa on ollut varmaankin JP Leppäluodon laulama Joululaulu. Eihän tämä muuta tarkoita, kuin että kyseinen levy on saatava tuohon hitaasti kasvavaan pinooni CD-soittimen viereen.

Levyjen suhteen myös kirjaston käyttö on jatkunut. :D Viimeisimpänä löytönä on Charon, jonka bongasin Northern Kingsin kautta. Tykästyin jo aiemminkin mainitun JP Leppäluodon ääneen ja sitten sitä taas mentiin.

Vielä viimeinen juttu, ennen kuin lähden ulos odottamaan linja-autoa:
Kaikki virheet näkyvät harmillisen hyvin tietokoneen ruudulla, mutta sille ei oikein voi enää mitään.

Valokuvia tällä kertaa. Jos ei nyt ihan arkistohelmiä, niin ainakin jo useamman kuukauden jossakin kansioiden syövereissä vanhenneita.

Aiemmin syksyllä kävin pienellä visiitillä Old Hill Ranchilla Iimäessä. Taskunpohjalle jäi hieman tukkoisen nenän lisäksi mukava nippu valokuvia ja kova hinku mennä uudestaan. Tämän ensimmäisen söpötyksen nimeä en valitettavasti muista, mutta joku paremmin tietävä saa sen kyllä kertoa, niin lisään sen sitten. :) Toisessa kuvassa oleva pallero on Heinäahon Ronja.

Sitten päästään vielä vähän vanhempii kuviin. Ensimmäinen tyyneltä Pieliseltä ja toinen nuotiolta saaresta. Näyttää siltä, kuin pikkuveljeni käristäisi varpaitaan makkaroiden seuraksi. :D
Epälooginen järjestys tänään... No heinäkuussa juhlittiin taas yksiä syntymäpäiviä ja juhlittavasta saatiin tällainen kuva:

Tällä kertaa ihan vain kuvan takia päivittelen. En edes viitsi odottaa, että saisin toisenkin keskeneräisen työn valmiiksi, että olisin sitten laittanut pari kappaletta samalla kertaa...

Tekniikkana on vesiväri+lyijykynä. Tykkään jäljestä itse. Muutakin olen sillä tyylillä tehnyt, mutta eivät vain ole tänne päätyneet. Skanneri oli tälle kuvalle aika ilkeä...

Selittys tarvitaan varmaan jo siksi, että tietäisi, mitä kuvassa on. Aihe tähän tuli Sonata Arctican Zeroes -kappaleen sanoista: "A pie in the sky is your brave new world". Sehän siinä on. Piirakka taivaaalla. Pilviä ja taivasta oli mukava tehdä. :D

Eilen kirjoitin äidinkielen neloskurssia varten tehtävää mainoksista ja hieman laiskana medioiden seuraajana "jouduin" tekemään hieman taustatutkimusta mm. YouTubessa, että tietäisin, millaisia mainoksia edes on olemassa. Varsinaisia helmiä sieltä löytyikin. :D Yhtenä mielenkiintoisena mainittakoon tämä. Päivän naurut kyseiselle pätkälle. (Vaikka kappale jäikin mitä arsyttävimmällä tavalla soimaan päähän...)

Lisää naurunaiheita löytyi Pokemonin neljästä ensimmäisestä jaksosta. Suomeksi dubattuna. Suosittelen tylsyydestä kärsiville. X)

Ykkösjakson palautepäivä kunnialla läpi. :D Huomenna vielä jaksotodistukset ryhmänohjaajalta. Numeroissa ei ollut valittamista. Ainakaan paljoa. Lisäksi muutama kuvataidekursseilla tehty työ pääsi näyttelyihin. Laitan nekin tänne, kunhan saan takaisin.

Itse asiassa tällä kertaa ei ollut sen kummempaa sanottavaa... Teki vain mieli kirjoittaa vähän jotain. Ja ehkä laittaa tämä:
Se on nyt sitä opiskelijahuumoria.... Varmaan suurin osa tietää, että alkuperäinenhän on MAOL-taulukko.

Kun ei viimeksi ollut kuvia niin laitetaan nyt:

Tämä on oikeastaan ihan lyijykynäharjoitus. Ei mitään suuria älynväläyksiä, eikä muitakaan ihmeitä tämän takana. Yritin vain olla tekemättä liikaa viivoja, tai täyttämättä koko paperia jollakin epämääräisellä harmaalla. Eli siis käyttää valkoista jotenkin paremmin. Osittain se toimi, osittain ei.
Seuraavan takana on sitten jotain. :D Päätin ottaa selvää Cain's Offering -nimisestä bändistä ja tykästyin More Than Friends -kappaleeseen. Siskoltani meinasi lähteä järki, kun veivasin kappaletta kohtalaisen usein ja melko suurella voimakkuudella. Tarttuvuuden lisäksi kyseinen viisu omaa varsin mukavat sanoitukset, joiden takia tämä piiroskin syntyi: "Wake me with the sounds of your heartbeat in silence"

Lisähuomiona: Minulta kesti todella pitkään saada tämä valmiiksi. Siitä nimittäin puuttui tuon mustapaitaisen pojan jalka pitkän pitkän aikaa. Ei se ole vieläkään hyvä. En vain jaksanut enää tehdä uudestaan...

Aaa... Sitäpaitsi olen kateellinen tuolle kuvalle. X) Kyllä minullekin kelpaisi tuommoinen pitkätukka, johon nojata.

Oi laiskuus, laiskuus... Yli kahteen kuukauteen en ole tännekään saanut mitään kirjoiteltua. En kyllä tajua ollenkaan, mistä sellainen johtuu. Ei ainakaan asian vähyydestä. Tosin nyt, kun sitten sain itseni tänne niin tekee mieli tiivistää viimeiset pari kuukautta pariin lauseeseen. No jaa...

Tällä hetkellä olen onnellisesti syyslomalla. Seuraavalla viikolla en aio tehdä mitään järkevää. Pelkästään syödä, istua koneella, piirtää, valokuvata ja nukkua. Näitä tehdessä tietenkin kuunnella musiikkia. Siitä minua ei saisi vieroitettua edes väkivalloin. Tämä kaikki hyvällä omallatunnolla, sillä loppuviikosta näin jo unia ruotsin kuuntelukokeesta...

Musiikkia kuunnellessani olen huomannut sellaisen mielenkiintoisen ilmiön, että mitä pidempään kuuntelee putkessa "vakavaa" musiikkia niin sitä enemmän repeää jollekin happyhappy-biisille, kun sen lopulta kuuntelee. :D Tällä hetkellä sekä tietokoneessa, että levysoittimessa pyörii useimmin Sonata Arctican Days of Grays -lätty. Sitä ensin hartaudella odoteltiin ja nyt suurella innolla ulkoa opetellaan. Mikä tahansa kyseisen levyn kappaleista on täysosuma. Jos pitäiso valita yksi, niin ottaisin kaksi: Everything Fades to Gray ja Deathaura. Toinen orkesteri, jota tulee paljon kuunneltua on Pain. Muuta ei voi siitäkään sanoa, että kyllä ruotsalaisiltakin jokin joskus onnistuu. X) Kiitokset vain sille, joka Painia minulle suositteli.

Pitää myös vähän markkinoida: Koukutuin jokin aika sitten myös Mehidaan. Sarjassamme "rakkautta ensi kuulemalta". Epämääräisen surffailurupeaman loppupuolella päädyin ottamaan selvää tästä bändistä (johtuen pääosin siitä, että Mehidan kosketinsoittaja on Sonata Arctican entinen kosketinsoittaja) ja Wings of Dove jysähti sen verran lujaa, että kuuntelin loputkin biisit ja pyysin vielä levyäkin itselleni. Sen sainkin.

Pitkästä aikaa olen kirjoittanut jotakin. Näppäimistö on saanut kyytiä aina kun on sopivasti aikaa ja inspiraatiota löytynyt. Itse asiassa aikaa on voinut eh, järjestää, jos kirjoitusinto on iskenyt. Kohta taidan itse asiassa taas jatkaa. Tässä kun sormet ensin mukavasti lämpenevät.

Kun ei enempää huvita muistella, mitä on tullut tehtyä elo-syys-lokakuun aikana, niin puhutaan sitten siitä, mitä voisi joskus vähän myöhemmin tehdä. Koska tuo edellisessäkin tekstissä mainittu Kemin reissu oli sen verran mahtava kokemus, niin olen kieli pitkällä katsellut seuraavaa tilaisuutta Oulusta. Liputhan tulisivat myyntiin...huomenna. Iiks. Se on mentävä lupaa kysymään.

Nyt on pienen hehkutuksen paikka. :D Nimittäin viime lauantaina minut saattoi nähdä (ja kuulla) Kemin sisäsatamassa heiluttamassa käteni kipeiksi ja kiljumassa ääneni käheäksi. Syy tähän oli Sonata Arctica (ne jotka yllättyivät, nostakaa kätenne).

Juna lähti vähän ennen yhtätoista. Aurinko paistoi varsin lämpimästi, joten junassa ei tullut ainakaan kylmä. Auringon valossa saattoi myös nähdä ilmassa leijailevat hituset, jotka olivat luultavasti peräisin maitohorsmasta. Ensin nämä Mauri Kunnaksen Hämähäkki-Heikkiä muistuttavat pallerot saivat aikaan lähinnä huvittuneisuutta, mutta niiden meneminen nenään huononsi matkustusmukavuutta huomattavasti. Palleroista ja huolimatta juna tuli Kemiin ajallaan ja pullautti ulos kohtalaisen määrän ihmisiä, jotka varsin selvästi olivat suuntaamassa samaan paikkaan kuin mekin.

Hotelli löytyi varsin helposti ja pikaisen laukkujen purkamisen ja siistiytymisen jälkeen suuntasimme itse keikkapaikalle. Kun suunnan tiesi suunnilleen, tarvitsi enää seurata ääntä ja "epäilyttävän näköisiä pitkätukkia, joiden kanssa ei haluaisi joutua pimeälle kujalle". Pitkälle ei tarvinnut kävellä, kun väljästi nurmikoita pitkin etenevä jono ilmestyi näkyviin. Näytti jokseenkin siltä, että porukkaa ei ollut kamalan paljon, joten uskalsin toivoa kohtalaisen hyvää paikkaa. Koska varsinaista jonoa ei vielä ollut syntynyt, pistäydyimme ohimennen paitakojulla. Kukkaroni laihuudesta johtuen ostin viisi euroa maksaneen rannetsydeemin enkä 25 euroa maksanutta t-paitaa tai noin 30 euroa maksanutta hupparia, mutta olin ostokseeni äärimmäisen tyytyväinen. Palasimme takaisn odottavien ihmisten joukkoon. Kaverini t-paita laukussa ja minä oikea ranne Sonatan logon koristamana. Suunnilleen 1,5 tuntia ennen porttien aukeamista porukka alkoi järjestyä jonoon. Hiukan ihmetellen aikaista järjestäytymistä siirryimme itsekin hiukan epämääräisen linjan jatkoksi. Auringonpaisteisessa hiekkarinteessä jonottaminen sai selän ja jalat särkemään, mutta en antanut sen juurikaan häiritä itseäni. Enemmänkin porukkaa kasaantui jonon perään ajan kuluessa.

Kymmenisen minuuttia ennen seitsemää järjestyksenvalvojat erottivat portilla häilyvän joukkion kolmeksi jonoksi ja ryhtyivät päästämään ihmisiä alueelle. Kun olin päässyt laukun tarkistuksesta läpi ja vuorossa oli lipun näyttäminen, minulle kerrottiin, että tulostetun lipun kanssa olisi pitänyt mennä toiseen jonoon. Vasemmanpuolimmaisen jonon portinpuoleiseen päähän olikin jo kerääntynyt ihmisiä tulostettujen lippujen kanssa. Omalla kohdallani tämä ylimäääräinen mutka ei kuitenkaan aiheuttanut suuria ongelmia ja sain ilman kommelluksia läpipäässeen kaverini avulla keploteltua itseni toiseen riiviin (kiitos!).

Sisälle pääsemisen jälkeen oli luvassa vielä tunnin verran odottelua ennen kuin lämppäribändinä toimiva Sturm und Drang aloittaisi. Tunti venyi kuitenkin puoleksitoista tunniksi ja jalat alkoivat olla kohtalaisen kipeät. Itse en ollut koskaan kuunnellut SuDia sen enempää, kuin mitä olin radiosta kuullut. Johtuen sekä tästä, että jonkinlaisista äänentoisto-ongelmista, en juuri lämmennyt esitykselle. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kuitenkin mainittakoon että basistilla(?) oli päällään Apocalyptican paita.

Kymmenen minuttia ilmoitettua aikaa myöhemmin Sonatan intro pyörähti soimaan irroittaen väkijoukosta kiitettävän määrän melua. Enemmän ääntä kuultiin kuitenkin bändin jäsenten tullessa lavalle intron loppupuolella. En voi väittää ettenkö olisi itsekin ollut tuota ääntä tuottamassa. :D

En edes pystyisi selostamaan koko keikkaa istumatta tässä koko yötä, joten annan settilistan ja muutaman videon puhua puolestaan. :) Laatikossa oleva video on minun, loput eivät.

Intro
Paid in Full
8th Commandment
Caleb
Last Amazing Grays
Fullmoon
Replica
Black Sheep
Tallulah
Flag in the Ground
White Pearl, Black Oceans
Draw Me
Pää, olkapäät, peppu...
The Cage
Maamme-laulu
In Black and White
Don't Say a Word
Vodka



Flag in the Ground
Fullmoon
Last Amazing Grays

Biiseista sanottakoon sen verran, että Flag in the Ground ja Last Amazing Grays ovat Sonatan tulevan levyn kappaleita, joten kysymyksessä oli siis maailmanensi-ilta. :D

Muutaman kuvankin sain otettua, vaikka mukana oli vain pienempi kamera. Videon kuvasin kännykällä.

Ensimmäisessä kuvassa Elias Viljanen, kahdessa jälkimmäisessä Tony Kakko.

Keikan jälkeen jäimme vielä alueelle pyörimään, mitään kuitenkaan näkemättä. Oli kuitenkin mukavaa istua siinä koivun juurella yötä haistelemassa, vaikka yleensä olenkin myöhään valvomista vastaan. Nukkumassa olin ehkä kahdelta aamuyöstä.

Kesällä laiskistuu. :D En ole saanut ostettua koulukirjoja (!), enkä lisättyä tänne oikeastaan mitään. Se mitä olen saanut aikaan, on kasa piirustuksia ja ensi lauantain lähtö tänne. Jostain merkillisestä syystä odotukset alkavat olla varsin korkealla, huolimatta siitä, että junalla ei Kemiin kovin aikaisin ehdi ja paikat löytyvät todennäköisesti varsin takaa. Sitäpaitsi mitä tahansa voi vielä sattua ja koko juttu voi mennä pipariksi. (Piparit on kyllä hyviä...) Silti toiveikkaana lauantaita odotellen.

Mutta ne toiset aikaansaannokset. Tai ne paremmat niistä. Kolme ensimmäistä ovat lyijykynällä tehtyjä. Niiden muutaman Apocalyptica yms. kuvan jälkeen lyijykynästä on tullut aika mieluinen tenkiikka. Ehkä tähän mennessä kokeilluista parhaiten hallinnassa. Kolme viimeistä ovat sitten perus tussi/puuväri -yhdistelmiä ja kuuluvat oikeastaan yhteen toisten samanlaisten kanssa. Muusikkopilakuvia siis. (Sonataa yllätysyllätys.)

Nämä loput ehkä kaipaavat pieniä selityksiä. Ensimmäinen on minun ja siskoni inside-vitsi Sonata Arctican kosketinsoittaja Henrik Klingenbergistä. Selasin jotain vähän vanhempia Sonatan kuvia kun siskoni osoitti Henkkaa ja kysyi kuka hän oli. Kerroin asian laidan ja siskoni sanoi hänen näyttävän Supermieheltä.
Toinen on Sonata Arctican kitaristi Elias Viljanen, jonka kolmannen sooloalbumin nimi on Fire-Hearted (hyvä levy ostakaa, ostakaa). Jotenkin se sitten vääntyi muotoon "Fire-Wheeled"...Viimeinen on Sonatan rumpali Tommy Portimo. Kappaleessa The Vice on pätkä "Snare well hidden for the littermate", jonka yhteydessä "snare" tarkoittaa ilmeisesti ansaa. Minä kuitenkin fiksuna ihmisenä muistin sen myös tarkoittavan virvelirumpua. Eli siis hyvin piilotettu virveli. Löydätkö sinä?

Keittiöstä tämä ei tule, mutta kotoa kylläkin. Reissulla ei paljon ehtinyt tietokonetta räpläämään ja vaikka kotona onkin oltu kesäkuun 18 päivästä lähtien, niin suuressa laiskuudessani en tullut ladanneeksi kohtalaisen suurta määrää ottamiani valokuvia minnekään ennenkuin nyt. Sitä se lomalla oleminen teettää. Kuvia on aika paljon (eheh!), muuta jos kaikkien läpi selaaminen ei väsytä niin täältä löytyy.

Alunperin ajattelin, että kirjoitan kaikki yhteen pötköön ja pistän kerralla semmoisen paketin tekstiä, että ei ole ennen nähty, mutta kestäisi ikuisuuden saada se tehtyä. Pudottelen näitä Japani-tarinoita sitten välillä mukavankokoisina flashbackeinä kaiken muun seassa. :D

Keskiviikko 3.6.2009
Lento lähti Helsinki-Vantaalta viiden aikaan iltapäivällä. Lentoajaksi ilmoitettiin 9 tuntia ja 10 minuuttia. Tarkkaa meinikiä. Liekö syynä ollut elämäni ensimmäinen kerta lentokoneessa vai mikä, mutta reilu yhdeksäntuntinen ei tuntunut kovinkaan pitkältä ajalta. Nukkumiseenkaan ei mennyt ajasta kuin neljä tuntia. Vähän sellaiselle, joka on tottunut nukkumaan 8,5 tuntia joka yö...

Torstai 4.6.2009
Heti kun lentokoneesta astui ulos tunsi ilman kosteuden. Se miltei löi vastaan heti oven ulkopuolella. Että ilmaan voi mahtua niin paljon vettä! Nagoyan lentokenttä oli jokseenkin suurempi kuin Helsinki-Vantaan vastaava laitos. Porukkaa ei kuitenkaan ollut tungokseksi asti, sillä lento saapui Japaniin jotakuinkin kahdeksalta aamulla. Isoille joukoille näytti kuitenkin olevan tilaa. Siellä oli ihmisenkuljetushihnojakin. :D Tai liukuportaita tasaisella lattialla. Miten sen nyt ottaa.

Lentokentän yhteydessä olevalta rautatieasemalta otettiin sitten juna hotellille. Toisessakaan päässä ei tarvinnut paljoa vaellella. Hotellin sisäänkäynti näkyi aseman portilta. Oli liian aikaista, jotta olisimme voineet mennä vielä huoneisiin, joten vain laukut jätettiin vastaanottoon ja koko joukkio lähti jokseenkin väsyneenä etsimään lähistöltä hyvää ruokapaikkaa. Edelleen oli liian aikaista, että monikaan paikka olisi ollut vielä auki. Kaikki nimittäin näytti aukeavan aikaisintaan kymmeltä, eikä kello ollut vielä edes yhdeksää. Parin kilometrin kävelemisen jälkeen avoin ravintola kuitenkin löytyi. Kysymyksessä oli tavallista japanilasta ruokaa tarjoileva paikka. Ajattelin sen olevan ehkä pientä keskikokoa, mutta myöhemmin totesin, että se oli tiloiltaan suurin ravintola, jossa kävimme. :D Henkilökunta oli aluksi huolissaan, sillä heillä ei ollut haarukoita ja veitsiä länsimaisia ihmisiä varten, mutta porukkaamme kuuluva japaninkielentaitoinen kertoi heille, ettei sellaisia tarvittaisi. Niinpä niin, henkilökunnan yllätykseksi urpon näköiset länsimaalaiset osasivat syödä puikoilla.

Vielä syötyämmekin meillä oli runsaasti aikaa ennen hotellille menoa. Tutustuimme siis lähellä sijaitsevaa temppeliä ympäröivään puistoon. Myös temppelin kyseisen "sisäpihalle" pääsi, sillä siellä oli menossa joitakin korjaustöitä. Kysymyksessä oli ilmeisesti "kerran kahdessasadassa vuodessa" -tyyppinen mahdollisuus. Alueella valmisteltiin jonkin sortin festivaalia ja puiston monet kävelytiet olivat jo täyttymässä ruoka- ja krääsäkojuista. Tästä ja runsaasta puustosta johtuen väsynyt pääni ei ihan sataprosenttisesti hahmottanut sijaintiani uloskäyntiin nähden, mutta en antanut sen häiritä, porukassa kun kuljettiin. Ennen hotellille lähtöä ostimme vakituisemman oloisesta kojusta eräänlaisia tulevaisuutta varten annettuja ohjeita sisältävät lappuset. Jos lapun osoittama tulevaisuus vaikutti pahalta, se ripustettiin narulle temppelin ulkopuolelle ja tovottiin, että lapussa osoitettu jumala ottaisi pahan onnen pois. "Hyvän lapun" sai pitää itsellään.

Kävelytie puistossa
Puluja
Paikka käsien pesemiselle temppelialueelle tullessa

Hotellille palasimme joskus puolenpäivän jälkeen. Huone löytyi 24 kerroksesta ja hissikyyti sai korvat menemään lukkoon. Huoneessa haisi hiukan omituiselle (sanotaan suoraan että melkein vanhalle tuhkakupille), mutta korkeuksista avautuva näkymä kaupungin yli korvasi osan siitä.

Paivällä
Päivällä 2
Illalla
Illalla 2

Illalla ei enää jaksanut ärsyttä mikään muu, kuin että sängyn yläpuolella olevan valon katkaisija oli suomalaisjärjelle liian monimutkaisesssa paikassa ja valo piti jättää päälle.

Perjantai 5.6.2009
Ensimmäinen "virallinen" päivä, jonka varalle oli olemasa jonkinlaisia suunnitelmia. Toiset enemmän, toiset vähemmän aikaeron vaivaamina hajottiin kahteen pienempään porukkaan, joissa sitten oikeastaan liikuttiin melkein kaikki muutkin päivät. Aamupäivälle sijoitettin nopea kaupassa pistäytyminen, sillä esimerkiksi sateenvarjolle tulisi sinä päivänä olemaan tarvetta. Noin tunnin mittaisen viittomakielisen shoppailun jälkeen kaikki tarpeellinen oli kasassa.

Vähän ennen puoltapäivää aloitimme Nagoyan samurailinnan koluamisen. Linna tuhuotui lähes täysin toisen maailmansodan aikana, mutta se rakennettiin myöhemmin uudestaan säilyneiden perustusten päälle. Sitätila muutettiin jälleenrakennuksen yhteydessä museoksi. Paikka oli sellainen, johon olisi voinut kohtalaisesta sateesta huolimatta jumia miltei koko päiväksi, mutta yritimme kuitenkin rajoittaa käytettyä aikaa jollakin tavalla, sillä tarkoitus oli käydä muutamassa muussakin paikassa.

Yritykseksihän se kuitenkin jäi ja kahdesta muusta samalle päivälle aiotusta kohteesta ehdimme vain toiseen. Osasyynä tähän oli kuitenkin myös se, että Japanissa aukioloajat tuntuivat olevan huomattavasti lyhyempiä, kuin kotona Suomessa. Niimpä päädyimme juoksemaan hienon Japanilaisen puutarhan läpi noin 45 minuutissa. Aina ei voi voittaa...

Linnan päärakennuksen katto

Molemmat rakennukset

Sisälle rakennetun huoneen yksityiskohta

...jatkuu

Tällainen pikapäivitys, kun nyt vielä ehtii... Huomenna on lähtö aamulla neljän tai viiden aikaan Helsinkiin. Sieltä sitten keskiviikkona lento Japaniin. Tätä on kaavailtu jo aikaisemminkin ja päivämäärätkin on tiedetty nyt jonkin aikaa. Nousevan auringon maassa olisi sitten tarkoitus olla kaksi viikkoa tuttujen/sukulaisten luona asuen. Jos on aikaa, niin kirjoittelen tännekin. Kuvia saisin todennäköisesti linkitettyä toiselta sivulta...

Laukut on joka tapauksessa lähes pakattu. Pitää vielä siivota loput yläkerrasta. Seuraava päivitys voikin sitten tulla jostain ihan muualta kuin kotikeittiöstä. :D

Pakko päästä välillä jotain kirjoittamaan... Nyt on mennyt viikko melkein kokonaan ilman tietokonetta, mikä johtuu siitä että viime lauantaina läppärini sanoi lähes kaksi vuotta kestänenn yhteistyösopimuksen irti. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että olen mahdollisesti menettänyt yli 2GB musiikkia ja varsin mukavan määrän valokuvia, joita en ollut siirtänyt vielä muistitikulle. Luulisin että ne ovat pelastettavissa, mutta ei sitä tiedä. Varmuuskopiointi kunniaan tästä lähtien. Lisäksi en pääse käyttämään sähköpostia, Skypeä tai mitään muutakaan. Tältä koneelta, jota nyt käytän ja jota silloin tällöin voin lainata, en ainakaan vielä pysty edes lisäämään kuvia tänne. Menee varmaan ainakin kolme viikkoa ennen kuin saan uuden koneen, ellei pidempäänkin.

No, päivän piristykseksi voi sentään sanoa sen, että koulusta on jäljellä enää neljä viimeistä koetta, jotain oppilaskunnan järjestämää juttua ja kevätjuhla. Itse asiassa minun olisi ehkä suositeltavaa istua tälläkin hetkellä lukemassa maanantain koetta varten mutta vieroitusoireet kävivät kestämättömiksi. :D

Nyt siis saattaa jäädä tämänkin päivittely vähän vähemmälle ja ilman kuviakin. Vaikka piirsin oikein sarjakuvankin viime lauantaista. Se viimeistään sitten, kun saan uuden tietokoneen jos en tule räplänneeksi tuota skanneria toimimaan tämän koneen kanssa...

Kohtapa loppuu koulu. :D Tämä viikko, koeviikko, pari viimeistä päivää ja sitten...

Lomaa kuitenkin maisteltiin muutama päivä sitten, kun vuorossa oli arpajaisvoitettu mökkiviikonloppu. Sain huomata jälleen kerran, että viikonloppu jossakin muualla kuin kotona tavallaan mitätöi sen, että on viikonloppu. Poikkeuksia löytyy kyllä joskus, mutta eilen herätessäni ajattelin ainoastaan "Missä lauantai?" No, vaikka viikonloppu tavallaan loppui ennen alkamistaan niin valokuvia kasaantui ihan mukava määrä. Oli mukavaa istua siinä kalliolla kameran kanssa ja kuunnella sulavan jään ripinää.


Viimeinen on vähän vanhempi kuva, otettu pari viikkoa sitten omalla pihalla.

Vappuaattona eräässä S-Marketissa tehtiin mielenkiintoinen havainto. Kaupan asiakkaat saattoivat nähdä jäätelöaltaan lähettyvillä suuresti Altaïria muistuttavan henkilön. Henkilö oli aseistautunut (neljän euron miekalla) ja ilmeisesti erittäin vakavassa vappumielentilassa. Havainnoista kehotetaan ilmoittamaan välittomästi jollekin Assassin's Creedin läpi pelanneelle henkilölle.

Tiistaina sain kivat letit. :D Niitä taisi olla suunnilleen neljäkymmentä. Tekemisessä meni tunti ja purkamisessa puolikas. Suuret kiitokset tekijälle ja avustajille. Happy now!
Tänään sitten tuli taas todistettua sellaista luonnon ihmettä kuin erittäin paikallista sadekuuroa. Toisella puolella taloa satoi ja toisella ei. :D Taitaa tulla kesä.

Läpi! Tasosuoritus 3 meni läpi. :D Pianolla piti soittaa neljä kappaletta, asteikkokokeen kun olin suorittanut jo aiemmin, eikä tänään edes tökkinyt pahasti. Muutama virhe sattui, mutta kun en niihin pysähtynyt niin ei se haitannut. Asteikot kun menivät silloin läpi ikäänkuin rimaa hipoen niin kappaleiden kohdalla jäi ilmavaraa kyllä reilusti. Arvosteluasteikkohan on yhdestä viiteen ja numeroksi napsahti nelonen. Sanallisessa arvioinnissa sanottiin, että osaan kuunnella omaa soittamistani ja että se puhuttelee kuulijaa. Jotain muutakin siinä oli, mutta en muista ulkoa. Saan kuitenkin siitä paperista kopion itselleni jossain vaiheessa, niin selitän sitten tarkemmin. Nyt olen vain epämääräisen, höttöisen onnellinen. Tosin, viimeistään maanantaina palaan kyllä maan pinnalle, kun tajuan, että vuoden viimeiseen koeviikkoon on enää reilut kaksi viikkoa.

Tässä nyt istuessani voisin laittaa pari kuvaa erään ystäväni synttäreiltä, joita juhlittiin tässä vähän aikaa sitten. Pari helmeäkin mahtui niiden monen kuvan sekaan, vaikka liikkuvien kohteiden kuvaaminen onkin vaikemapaa. :D

Tässä kuvassa kysymyksessä ei ole vihainen koira, vaan röhkäisevä koira.
Toinen koira.
Ja asianosaisten luvalla, ilmeitä.
Niin...Hyvää vappua!

Joskus löytyy sellaisia hetkiä isolla H:lla. Tänäänkin.

Kävelin kevyessä sateessa bussipysäkiltä lyhyen matkan vanhan piharakennuksen taakse, jonne olin jättänyt polkupyöräni. Kuuntelin Apocalyptican Farewell -kappaletta, mutta kuulin koko ajan myös sateen äänen. Hyppäsin rapaisen tienreunan yli onnistuen miltei varjelemaan jo ennestäänkin kärsineitä kekiäni kuraantumiselta ja menin pyöräni luokse. Kuivasin satulaa hanskoillani ja kiepautin pyörän oikeaan suuntaan. Sateen pyyhkiessä kasvojani suuntasin kotia kohti. Näin tarkkaan katsoessani ympärilläni aavistuksenomaisia vihreän häivähdyksiä. Tienvarren kellastuneen heinikon seassa versoi sateen virkistämänä uusi elämä. Lähes kaikki lumi oli jo sulanut, mutta ojanpohjilla, isommissa kasoissa, metsässä ja varjoisilla peltoaukeilla sitä yhä oli. Peltojen ja yhä jäisen järven yläpuolelle kohosi vähitellen sumua. Sade toisaalta kirkasti värejä, toisaalta muutti etäiset kohteet epämääräisen harmaiksi. Viileät pisarat satoivat ylleni piirtäen tummempia pisteitä oliivinvihreään kangastakkiin ja tarttuen silmälaseihin. Kostean, juuri heränneen maan vahva tuoksu velloi kaikkialla...

Se oli tämän päivän Hetki.

Sitten kuvia. Osa eilisiä, osa vanhempia.

Nyt! :D Nyt valmistui sekin paljon mainostettu "isompi työ". Pitkään siinä kestikin ja syy on ehkä siinä, että käytin aikaani sen tekemiseen vain viikonloppuisin. Kun sitten en edes ehtinyt tai viitsinyt joka viikonloppu istua juuri kyseistä piirustusta jatkamassa niin tämä loppuun asti tekeminen vain venyi ja venyi... No, joka tapauksessa nyt se on valmis eikä edes ihan huonoimmasta päästä. Tulipa vielä kerrankin käytettyä värejä oikein kunnolla. Kuvan skannaaminen oli vähällä aloittaa kolmannen maailmansodan minun ja A3-arkkien välille. Toinen puolikkaista piti skannata kaksi ja toinen kolme kertaa, ennen kuin ne näyttivät normaaleilta ja olivat edes suorassa. Kuvien yhdistäminen sitten...no, kloonaustyökalu näytti voimansa.


Piirtämisen aikaavievyydestä huolimatta tälle kuvalle ei ole tämän kummempaa selitystä. Tai oikeastaan on tuo kyllä yli kymmenen minuutin selitys. :D

Tästä päivästä tuli jotenkin erilainen. Ei mitenkään järisyttävällä tavalla, mutta kuitenkin erilainen. Erilaisuus alkoi jo heti aamusta, kun kävelin bussipysäkiltä muutaman sadan metrin matkan koululle. Aurinko oli noussut jo vähän matkaa horisontin yläpuolelle ja oli täysin valoisaa. Kuuntelin tapani mukaan musiikkia kävellessäni ja kohdalle sattui Sigur Rósin Svo hljótt -kappale. Tästä yhdistelmästä tuli jotenkin luvattoman hyvä olo, joka kesti aika pitkään. Mielialani eivät yleensä riipu säästä, mutta yhdistettynä tuohon kappaleeseen aurinko tuntui kuitenkin vaikuttavan jotenkin. (Musiikin tiedän kyllä vaikuttavan.) Istuin sitten aurinkoisessa koulun aulassa ja minun teki koko ajan mieli nauraa.

Toinen tämän päivän jännä juttu oli, että minusta tuntui, siltä kuin olisin ollut tänään jotenkin paremmin hereillä kuin yleensä. Ei kuitenkaan mitenkään väsymykseen tai virkeyteen, vaan pikemminkin erilaisten asioiden huomaamiseen ja niiden ajattelemiseen liittyen. En nyt väitä, että muistaisin tämän päivän tapahtumat jotenkin paremmin kuin muut, tai että minulle olisi yhtäkkiä ilmestynyt jokin kyky huomata jotain, mitä muut eivät huomaa, mutta koko päivän tuntui, että pään sisällä raksuttaa jotakin ja keskittyminenkin piti kaikilla tunneilla. :D Nyt en varmaan ajattele mitään sen enempää kuin muutenkaan tähän aikaan illasta, mutta päivällä pyörittelin mielessäni yhtä ja toista, mistä en muista enää paljoakaan. Pari tällaista päivää lisää niin viimeiseen jaksotodistukseen läpsähtää sellaiset numerot että. :D

Kolmas tämän päivän jännä juttu oli tutor-koulutuksessa tehty mielikuvaharjoitus. Se oli ohjaavan opettajan sanojen mukaan "hyvin kevyt" ja "ei mennyt vielä niin syvälle", mutta mielenkiintoinen se oli silti. Tehtävänä oli kuvitella itsensä puistoon. Käyttää kaikkia aisteja ja näin tietää millainen puisto on. Ainoa valmiiksi sanottu asia oli, että puistoa rajaa niin korkea aita, ettei siitä näe yli. Vähän ajan päästä näitä puistoja sitten vertailtiin pienissä ryhmissä. Oli kiinnostavaa kuulla, millaisia puistoja muilla oli ja miten paljon ne poikkesivat omastani. Minun puistossani kasvoi paljon suuria kuusia, eikä juurikaan lehtipuita. Ne lehtipuut, joita siellä oli, olivat kaikki koivuja. Niissä ei myöskään ollut lehtiä, koska oli ilmeisesti syksy. Tuuli jonkin verran ja kirkkaan (ehkä aikaisen iltapäivän) auringon editse kulki suuria repaleisia pilviä. Seisoin ruskeasta sorasta tehdyllä kapealla polulla. Lähelläni oli penkki, joka näytti vähän tältä Tosin se oli vähän kuluneempi. Näin paikaltani aidan. Se oli korkea ja tiheä kuusiaita. Olin yksin ja tuulen ääntä lukuunottamatta oli hiljaista.

Harjoituksen seuraavassa osassa piti kuvitella jokin tapa, jolla aidasta pääsisi näkemään yli tai läpi. Aidan toiselle puolelle piti katsoa. Minun kuusiaidassani oli päänmentävä, epätasainen reikä maanpinnan tasalla, mutta vaikka kuinka ajattelin, ei aidan toisella puolella ollut mitään. Pelkkää tyhjää. Kokeilin kaikkea metsän, kalliojyrkänteen ja valtatien väliltä, mutta mikään ei sopinut. Varmaan jos siitä aidan reiästä olisi ryöminyt läpi, olisi itsekin haihtunut olemattomiin.

Vielä muutama kuva pääsiäiseltä, kun nyt sain kameran paristot ladattua ja kuvat siirrettyä konelle.

No niin... Taas kotona ja skannerin vieressä. Pääsiäisen aikana ehti melkein tulla jo sitäkin vekotinta ikävä, tai jos ei skanneria niin ainakin kaiuttimia. Neljä päivää kuulokkeilla/läppärin omilla kaiuttimilla ja kyllä taas "irtokaiuttimien" ääni kuulostaa hyvältä. :D

Elektroniikasta nyt sitten näihin kuviin. Ensimmäinen on siitä mielenkiintoinen tapaus, että sain siihen idean yöllä. Yleisemmin minä nukun yöllä, mutta harvinaista kyllä, lauantaina en mienannut saada unta millään. Niinpä sitten muutamien päässäni pyörineiden kappaleiden ja epämääräisen pimeässä pohdiskelun jälkeen moutoutui ajatus hieman uusitusta Prinsessa Ruususesta. Mitäpä sitä uneton muuta toivoisikaan kuin Ruususen unenlahjoja. Eikä tuommoinen hyvänyöntoivotuskaan pahaa tekisi. :D


Tämä toinen on vähän normaalimpaan aikaan ideoitu. Sen on tarkoitus olla jonkinlainen susi, vaikka sitä aluksi luultiinkin leijonaksi.

Suomen kevät on aika mielenkiintoinen juttu. Välillä lunta, välillä vettä. Yhtenä päivänä tuntuu, että paistuu siihen paikkaan ja seuraavana saa kaivaa villapaidan kaapista. No jaa... Ei se minua ainakaan haittaa. :D Sitäpaitsi keväällä on paras aika tehdä lumihevosia. Minutkin nimittäin houkuteltiin ulos tekemään jotakin muuta kuin valokuvaamaan. Vaikka kyllä minun se kamerakin piti mukaan saada. Sitten tarvittiin rutkasti serkkupoweria ja vähän aikaisemmin tehtyjen lumihevosten antamaa kokemusta. Lopputuloksena oli Mr. Heppa 2009:

Ehkä pitäisi taas kotiin päästyä tehdä toinen hevonen. Tai sitten ei. Kotona minun pitää ainakin skannata pari piirrustusta. Voisi niistä tietysti ottaa kamerallakin kuvan, mutta ei niillä niin kiire ole. Ehdinpähän piirtää vielä pari lisää.

Jos nyt lähdetään näin ajan kuluksi kasvattamaan tätä "minun pitäisi" -listaa: Pitäisi valita runo- ja novellikokoelma ja elokuva tai teatteriesitys äidinkielen 3. kurssia varten. Pitäisi siivota vaatekaappi, ostaa uusia lyijykyniä, keksiä joku hyvä syntymäpäivälahja hyvälle ystävälle ja.....jotain. Unohdin varmasti muutaman.

13.20 Fysiikantunti loppui
13.28 Olin linja-autopysäkillä (myöhästyin)
13.44-14.15 Kirjastossa
14.30 Seuraava linja-auto saapui
14.47 Linja-auto pysähtyi minun pysäkilleni
14.50 Avasin kotioven
14.55 Olin takaisin tienvarressa ottamassa valokuvia
15.jotakin Pakkasin, lastasin tavarani autoon ja istuin takapenkille
18.jotakin Laskin laukkuni mummolan eteisen lattialle
19.11-? Olin itse lattialla tietokone edessäni

Minulla oli jotain tähdellisempääkin sanottavaa, mutta se nyt lipsahti jonnekin... No, aiheeseen liittymättömästi: Huomasin eilen Skypen varsin hyödylliseksi kapineeksi. Eräällä ystävälläni oli eilen syntymäpäivä ja kyseinen ohjelma muistutti minua asiasta hyvin ystävällisellä tavalla. Pelastuin siis unohtamasta. :D

Tämän kuun viimeisellä viikolla olisi tarkoitust sitten tehdä loput siitä tasosuoritus 3:sta. Neljä kappaletta pitäisi pianolla soittaa ja vieläpä kohtalaisen hyvin. Töitä pitää vielä sitä varten tehdä, mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Nyt vain ei oikeastaan saisi jättää harjoittelematta yhtenäkään päivänä. Mummolan harmooni taitaa siis saada kyytiä tänä pääsiäisenä.

Niitä kuvia sitten. Osa on otettu viikonloppuna ja muutama tänään. Viikonlopun kuvausreissulla huomasi taas, että kun jotakin ei tee pitkään aikaan, niin sitten se tuntuu kun tekee. Talvella nimittäin ei tule paljon pyörällä ajeltua, niin reilun kymmenen kilometrin lenkki raskailla, rapaisilla sorateillä kipeytti jalat pariksi päiväksi. No, tänä keväänä tuota rapa-ajelua tulee varmaan harrastettua useampaakin otteeseen, niin jalatkin kyllä tottuvat.

Vieläkin viikonpäivistä sekaisin... Tuntuu ihan sunnuntailta. Muutenkin vähän höttöinen olo, kun nukuin päivällä pari tuntia. Varmaan jos joku tulisi nyt sanomaan, että ulkona on apina, minä menisin hölmönä katsomaan sitä ihmettä.

Päivän kuva:Jotain tämän tapaista olen pyöritellyt päässäni jo vähän aikaa. Ajattelin nyt tehdä sen tässä välissä kun piti tuota uutta paperiakin testata. :D Siitä tuli ihan kelvollisen näköinen, joskin tajusin liian myöhään, että se näyttää vähän turhan vahvasti tältä. En viitsinyt enää pyyhkiä poiskaan, niin siitä tuli nyt sitten tuollainen.

Päivän (tai oikeastaa myös jonkin aikaisemman päivän) naurut:
Poks on juuri sitä, miltä ulkona näyttää. :D

Koeviikko OHI! Tuntuu taas jotenkin normaalimmalta, vaikka viikonpäivät ovat menneet autuaasti sekaisin. Tosin laskujeni mukaan huomenna on perjantai. :D Nyt kun ei tarvitse taas kuuteen viikkoon tätä rumbaa jaksaa niin voisi tuon viikolopunkin käyttää jotenkin luovemmin. Se iso piirrustus sietäisi edetä taas ainakin vähän. Sitäpaitsi, ostin tänään tussipaperia ja paksun piirustuslehtiön ja niitäkin himottaisi vähän kokeilla.

Vaikka tuo koeviikko esti tehokkaasti piirtämisen niin valokuvia olen (taas) ottanut. Koeviikon hyvä puoli on nimittäin se, että on kotona sellaiseen valon aikaan, mikä yleensä menee ohi tunneilla istuessa. Osa noista kuvista on eiliseltä ja osa tältä päivältä.











Tuli nyt aika monta kerralla, mutta kun niitä on kahdesta eri erästä niin minkäs teet. Itse asiassa niitä ei pitänyt tulla noin paljon, mutta kun kävin tosiaan tässä kirjoittamisen välissä ottamassa sellaiset 80 kuvaa. Möyrin tuolla ulkona ja sain kengätkin täyteen lunta, kun en laittanut niitä kunnolla jalkaan. Hiuksetkin jäivät tottakai kiinni ruusupensaaseen...