Keittiöstä tämä ei tule, mutta kotoa kylläkin. Reissulla ei paljon ehtinyt tietokonetta räpläämään ja vaikka kotona onkin oltu kesäkuun 18 päivästä lähtien, niin suuressa laiskuudessani en tullut ladanneeksi kohtalaisen suurta määrää ottamiani valokuvia minnekään ennenkuin nyt. Sitä se lomalla oleminen teettää. Kuvia on aika paljon (eheh!), muuta jos kaikkien läpi selaaminen ei väsytä niin täältä löytyy.

Alunperin ajattelin, että kirjoitan kaikki yhteen pötköön ja pistän kerralla semmoisen paketin tekstiä, että ei ole ennen nähty, mutta kestäisi ikuisuuden saada se tehtyä. Pudottelen näitä Japani-tarinoita sitten välillä mukavankokoisina flashbackeinä kaiken muun seassa. :D

Keskiviikko 3.6.2009
Lento lähti Helsinki-Vantaalta viiden aikaan iltapäivällä. Lentoajaksi ilmoitettiin 9 tuntia ja 10 minuuttia. Tarkkaa meinikiä. Liekö syynä ollut elämäni ensimmäinen kerta lentokoneessa vai mikä, mutta reilu yhdeksäntuntinen ei tuntunut kovinkaan pitkältä ajalta. Nukkumiseenkaan ei mennyt ajasta kuin neljä tuntia. Vähän sellaiselle, joka on tottunut nukkumaan 8,5 tuntia joka yö...

Torstai 4.6.2009
Heti kun lentokoneesta astui ulos tunsi ilman kosteuden. Se miltei löi vastaan heti oven ulkopuolella. Että ilmaan voi mahtua niin paljon vettä! Nagoyan lentokenttä oli jokseenkin suurempi kuin Helsinki-Vantaan vastaava laitos. Porukkaa ei kuitenkaan ollut tungokseksi asti, sillä lento saapui Japaniin jotakuinkin kahdeksalta aamulla. Isoille joukoille näytti kuitenkin olevan tilaa. Siellä oli ihmisenkuljetushihnojakin. :D Tai liukuportaita tasaisella lattialla. Miten sen nyt ottaa.

Lentokentän yhteydessä olevalta rautatieasemalta otettiin sitten juna hotellille. Toisessakaan päässä ei tarvinnut paljoa vaellella. Hotellin sisäänkäynti näkyi aseman portilta. Oli liian aikaista, jotta olisimme voineet mennä vielä huoneisiin, joten vain laukut jätettiin vastaanottoon ja koko joukkio lähti jokseenkin väsyneenä etsimään lähistöltä hyvää ruokapaikkaa. Edelleen oli liian aikaista, että monikaan paikka olisi ollut vielä auki. Kaikki nimittäin näytti aukeavan aikaisintaan kymmeltä, eikä kello ollut vielä edes yhdeksää. Parin kilometrin kävelemisen jälkeen avoin ravintola kuitenkin löytyi. Kysymyksessä oli tavallista japanilasta ruokaa tarjoileva paikka. Ajattelin sen olevan ehkä pientä keskikokoa, mutta myöhemmin totesin, että se oli tiloiltaan suurin ravintola, jossa kävimme. :D Henkilökunta oli aluksi huolissaan, sillä heillä ei ollut haarukoita ja veitsiä länsimaisia ihmisiä varten, mutta porukkaamme kuuluva japaninkielentaitoinen kertoi heille, ettei sellaisia tarvittaisi. Niinpä niin, henkilökunnan yllätykseksi urpon näköiset länsimaalaiset osasivat syödä puikoilla.

Vielä syötyämmekin meillä oli runsaasti aikaa ennen hotellille menoa. Tutustuimme siis lähellä sijaitsevaa temppeliä ympäröivään puistoon. Myös temppelin kyseisen "sisäpihalle" pääsi, sillä siellä oli menossa joitakin korjaustöitä. Kysymyksessä oli ilmeisesti "kerran kahdessasadassa vuodessa" -tyyppinen mahdollisuus. Alueella valmisteltiin jonkin sortin festivaalia ja puiston monet kävelytiet olivat jo täyttymässä ruoka- ja krääsäkojuista. Tästä ja runsaasta puustosta johtuen väsynyt pääni ei ihan sataprosenttisesti hahmottanut sijaintiani uloskäyntiin nähden, mutta en antanut sen häiritä, porukassa kun kuljettiin. Ennen hotellille lähtöä ostimme vakituisemman oloisesta kojusta eräänlaisia tulevaisuutta varten annettuja ohjeita sisältävät lappuset. Jos lapun osoittama tulevaisuus vaikutti pahalta, se ripustettiin narulle temppelin ulkopuolelle ja tovottiin, että lapussa osoitettu jumala ottaisi pahan onnen pois. "Hyvän lapun" sai pitää itsellään.

Kävelytie puistossa
Puluja
Paikka käsien pesemiselle temppelialueelle tullessa

Hotellille palasimme joskus puolenpäivän jälkeen. Huone löytyi 24 kerroksesta ja hissikyyti sai korvat menemään lukkoon. Huoneessa haisi hiukan omituiselle (sanotaan suoraan että melkein vanhalle tuhkakupille), mutta korkeuksista avautuva näkymä kaupungin yli korvasi osan siitä.

Paivällä
Päivällä 2
Illalla
Illalla 2

Illalla ei enää jaksanut ärsyttä mikään muu, kuin että sängyn yläpuolella olevan valon katkaisija oli suomalaisjärjelle liian monimutkaisesssa paikassa ja valo piti jättää päälle.

Perjantai 5.6.2009
Ensimmäinen "virallinen" päivä, jonka varalle oli olemasa jonkinlaisia suunnitelmia. Toiset enemmän, toiset vähemmän aikaeron vaivaamina hajottiin kahteen pienempään porukkaan, joissa sitten oikeastaan liikuttiin melkein kaikki muutkin päivät. Aamupäivälle sijoitettin nopea kaupassa pistäytyminen, sillä esimerkiksi sateenvarjolle tulisi sinä päivänä olemaan tarvetta. Noin tunnin mittaisen viittomakielisen shoppailun jälkeen kaikki tarpeellinen oli kasassa.

Vähän ennen puoltapäivää aloitimme Nagoyan samurailinnan koluamisen. Linna tuhuotui lähes täysin toisen maailmansodan aikana, mutta se rakennettiin myöhemmin uudestaan säilyneiden perustusten päälle. Sitätila muutettiin jälleenrakennuksen yhteydessä museoksi. Paikka oli sellainen, johon olisi voinut kohtalaisesta sateesta huolimatta jumia miltei koko päiväksi, mutta yritimme kuitenkin rajoittaa käytettyä aikaa jollakin tavalla, sillä tarkoitus oli käydä muutamassa muussakin paikassa.

Yritykseksihän se kuitenkin jäi ja kahdesta muusta samalle päivälle aiotusta kohteesta ehdimme vain toiseen. Osasyynä tähän oli kuitenkin myös se, että Japanissa aukioloajat tuntuivat olevan huomattavasti lyhyempiä, kuin kotona Suomessa. Niimpä päädyimme juoksemaan hienon Japanilaisen puutarhan läpi noin 45 minuutissa. Aina ei voi voittaa...

Linnan päärakennuksen katto

Molemmat rakennukset

Sisälle rakennetun huoneen yksityiskohta

...jatkuu