Kuvakolo

Tänään on keskiviikko ja huomenna on perjantai.

tiistai 11. elokuuta 2009

Nyt on pienen hehkutuksen paikka. :D Nimittäin viime lauantaina minut saattoi nähdä (ja kuulla) Kemin sisäsatamassa heiluttamassa käteni kipeiksi ja kiljumassa ääneni käheäksi. Syy tähän oli Sonata Arctica (ne jotka yllättyivät, nostakaa kätenne).

Juna lähti vähän ennen yhtätoista. Aurinko paistoi varsin lämpimästi, joten junassa ei tullut ainakaan kylmä. Auringon valossa saattoi myös nähdä ilmassa leijailevat hituset, jotka olivat luultavasti peräisin maitohorsmasta. Ensin nämä Mauri Kunnaksen Hämähäkki-Heikkiä muistuttavat pallerot saivat aikaan lähinnä huvittuneisuutta, mutta niiden meneminen nenään huononsi matkustusmukavuutta huomattavasti. Palleroista ja huolimatta juna tuli Kemiin ajallaan ja pullautti ulos kohtalaisen määrän ihmisiä, jotka varsin selvästi olivat suuntaamassa samaan paikkaan kuin mekin.

Hotelli löytyi varsin helposti ja pikaisen laukkujen purkamisen ja siistiytymisen jälkeen suuntasimme itse keikkapaikalle. Kun suunnan tiesi suunnilleen, tarvitsi enää seurata ääntä ja "epäilyttävän näköisiä pitkätukkia, joiden kanssa ei haluaisi joutua pimeälle kujalle". Pitkälle ei tarvinnut kävellä, kun väljästi nurmikoita pitkin etenevä jono ilmestyi näkyviin. Näytti jokseenkin siltä, että porukkaa ei ollut kamalan paljon, joten uskalsin toivoa kohtalaisen hyvää paikkaa. Koska varsinaista jonoa ei vielä ollut syntynyt, pistäydyimme ohimennen paitakojulla. Kukkaroni laihuudesta johtuen ostin viisi euroa maksaneen rannetsydeemin enkä 25 euroa maksanutta t-paitaa tai noin 30 euroa maksanutta hupparia, mutta olin ostokseeni äärimmäisen tyytyväinen. Palasimme takaisn odottavien ihmisten joukkoon. Kaverini t-paita laukussa ja minä oikea ranne Sonatan logon koristamana. Suunnilleen 1,5 tuntia ennen porttien aukeamista porukka alkoi järjestyä jonoon. Hiukan ihmetellen aikaista järjestäytymistä siirryimme itsekin hiukan epämääräisen linjan jatkoksi. Auringonpaisteisessa hiekkarinteessä jonottaminen sai selän ja jalat särkemään, mutta en antanut sen juurikaan häiritä itseäni. Enemmänkin porukkaa kasaantui jonon perään ajan kuluessa.

Kymmenisen minuuttia ennen seitsemää järjestyksenvalvojat erottivat portilla häilyvän joukkion kolmeksi jonoksi ja ryhtyivät päästämään ihmisiä alueelle. Kun olin päässyt laukun tarkistuksesta läpi ja vuorossa oli lipun näyttäminen, minulle kerrottiin, että tulostetun lipun kanssa olisi pitänyt mennä toiseen jonoon. Vasemmanpuolimmaisen jonon portinpuoleiseen päähän olikin jo kerääntynyt ihmisiä tulostettujen lippujen kanssa. Omalla kohdallani tämä ylimäääräinen mutka ei kuitenkaan aiheuttanut suuria ongelmia ja sain ilman kommelluksia läpipäässeen kaverini avulla keploteltua itseni toiseen riiviin (kiitos!).

Sisälle pääsemisen jälkeen oli luvassa vielä tunnin verran odottelua ennen kuin lämppäribändinä toimiva Sturm und Drang aloittaisi. Tunti venyi kuitenkin puoleksitoista tunniksi ja jalat alkoivat olla kohtalaisen kipeät. Itse en ollut koskaan kuunnellut SuDia sen enempää, kuin mitä olin radiosta kuullut. Johtuen sekä tästä, että jonkinlaisista äänentoisto-ongelmista, en juuri lämmennyt esitykselle. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kuitenkin mainittakoon että basistilla(?) oli päällään Apocalyptican paita.

Kymmenen minuttia ilmoitettua aikaa myöhemmin Sonatan intro pyörähti soimaan irroittaen väkijoukosta kiitettävän määrän melua. Enemmän ääntä kuultiin kuitenkin bändin jäsenten tullessa lavalle intron loppupuolella. En voi väittää ettenkö olisi itsekin ollut tuota ääntä tuottamassa. :D

En edes pystyisi selostamaan koko keikkaa istumatta tässä koko yötä, joten annan settilistan ja muutaman videon puhua puolestaan. :) Laatikossa oleva video on minun, loput eivät.

Intro
Paid in Full
8th Commandment
Caleb
Last Amazing Grays
Fullmoon
Replica
Black Sheep
Tallulah
Flag in the Ground
White Pearl, Black Oceans
Draw Me
Pää, olkapäät, peppu...
The Cage
Maamme-laulu
In Black and White
Don't Say a Word
Vodka



Flag in the Ground
Fullmoon
Last Amazing Grays

Biiseista sanottakoon sen verran, että Flag in the Ground ja Last Amazing Grays ovat Sonatan tulevan levyn kappaleita, joten kysymyksessä oli siis maailmanensi-ilta. :D

Muutaman kuvankin sain otettua, vaikka mukana oli vain pienempi kamera. Videon kuvasin kännykällä.

Ensimmäisessä kuvassa Elias Viljanen, kahdessa jälkimmäisessä Tony Kakko.

Keikan jälkeen jäimme vielä alueelle pyörimään, mitään kuitenkaan näkemättä. Oli kuitenkin mukavaa istua siinä koivun juurella yötä haistelemassa, vaikka yleensä olenkin myöhään valvomista vastaan. Nukkumassa olin ehkä kahdelta aamuyöstä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti