Ja sitten leikitään ammattikuvaajaa...

Neulamäen nuorisotalo, Rytö, 15.10.2010. Sisään takaovesta ja ensimmäisenä keittiöön selvittämään, miten homma toimii. Fiilis on mielenkiintoinen, kun paikkakin on täysin tuntematon, mutta henkilökuntaan kuulutaan. Mikäs siinä. :D

Komento on, että kaikkea pitää valokuvata.

Kun systeemi on kutakuinkin selvillä on vuorossa päätöntä hengailua, kahvinkeittimen lataamista ja "Noniin, tässä on teille ruokalippu, ja tuossa on meidän keittiövastaavat" -kierros. Vähitellen kahvinnälkäisiä muusikoita, äänentoistomiehiä ja muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista väkeä valuu keittiön ovesta sisään. Muiden ruokkimisen välissä on lupa ruokkia itsensäkin.

Kun keittiövelvollisuudet on hoidettu

-Ottaisitteko te kissanpentuja?

-Ei, ei, missääin nimessä!!

-Eikö ees seinään naulattaviks?

-Ootko koskaan käyny Vesannolla?

-Empä muista käyneeni.

-Me ollaan siellä sivistyneitä, meillä on sielläkin veitset ja haarukat.

-Niin on meilläkin Lapinlahella!

-Lapinlahella on meijeri. Oon joskus käyny siellä.

on lupa seurata ja varsinkin kuvata keikkaa. Ensimmäiselle bändille vastaanotto on hiukan hiljainen. Toinen saa jo aikaan liikettä ja kolmas suunnilleen räjäyttää potin.

Itse viihdyn vallan mainiosti. 8D Sen verran saan päätäkin heilumaan, että niskan venyttely tulee tarpeeseen.

Kuvaamiseen saa ihan uusia ulottuvuuksia, kun lavan ja yleisön välissä ei ole tyhjää tilaa vaan ihmiset tulevat suoraan kiinni lavan etureunaan. Lisää mielenkiintoisia vinkkeleitä tarjoaa mahdollisuus kuvata lavan sivusta.

Valot ovat pienemmissä tapahtumissa usein hiukan haasteelliset, mutta täytyy sanoa, että huonompiakin valoja on nähty.

Raven Claw 1
Raven Claw 2
Verjnuarmu 1
Verjnuarmu 2

Illan ainoa pettymys on, että Verjnuarmulta ei encorea tippunut, vaikka kuinka olisi taputtanut.

Siivoaminenkin on mukavaa, kun saa tempaistua itselleen tapahtumaa mainostaneen julisteen, sekä pari settilistaa. Muutenkin koko keittiöassistentin homma on ollut niin mukava, että en valita yhtään. :D Päinvastoin, otan uusiksi, jos joskus voin.

-Voikos tytöt auttaa jotenki?

-Kahtoo sivusta suu auki.

Loppu! Ohi! Förbi!

Nyt loppui YO-sirkus tämän syksyn osalta. :D Seuraava ängstin aihe onkin sitten tulokset, mutta niitä mietitään sitten vasta vähän ennen joulua. Koeviikkokin iskee niskaan heti huomenna, mutta eihän hipaisuja lasketa. :P

Mukavaa tulossa lokakuussa:

- Verjnuarmu Rytöllä, lämppärinä Raven Claw (omnomnomnomnom) ja Human Waste Disposal Unit.

Näillä näkymin olen paikalla orjatyövoimana 8D

- Verjnuarmu Kulttuuriareena 44:llä

Valokuvia molemmista toivottavasti ja todennäköisesti luvassa.

Erittäin mielenkiintoinen lisä on vielä se, että Nuarmun seuraava levy "Lohuton" ehtii ilmestyä ennen tuota 44:sen keikkaa, joten ehkäpä uutta materiaalia kuultaisiin livenäkin. :3 Jo aiemminhan on kuultu digisinkkunakin julkaistu "Kuvajaenen". Jos et ole vielä kuunnellut, niin marsmars YouTubeen siitä.

Valokuvista puheenollen, sain sumuaamun vapaapäivälle! Koko elokuun katselin ikkunasta nättejä sumuisia aamuja ja kirosin koulunkäyntiä. Kaikki viikonloput nimittäin satoi vettä, niin ettei sumusta ollut tietoakaan. Mutta, muuten elämää kovin verottaneet YO-kirjoitukset tarjosivat mahdollisuuden jäädä kotiin lukemaan tiistaina ja siinähän se sumuinen päivä olikin. :D

Kuvat eivät onnistuneet niin hyvin, kuin olisin toivonut, mutta muutamasta tuli ihan katselukelpoisia:

Yksi

Kaksi

Nomming

Olen paha, enkä lue YO-kirjoituksiin, vaan roikun täällä.

Sain käsiini Apocalyptican 7th Symphonyn. Kyseinen lättyhän ilmeistyi jo viime kuun puolella, mutta sinkkubiisin herättämien ankeiden fiilisten (tai pikemminkin lähes totaalisen fiiliksiä herättämättömyyden) johdosta ei ollut sellaista levyhypeä päällä, että olisin saman tien juossut sitä ostamaan.

Tänään siis levy oli kuitenkin tullut postissa ja pienien alkuvaikeuksien (terveisiä vaan Mr. Gatesille) jälken pääsin tutustumaan sen sisältöön. Ensimmäinen biisi herätteli hieman kärsinyttä toiveikkuutta ja lätyn vain parantuessa loppua kohden, olin jo varsin tyytyväinen. :D

Alkuperäisistä olettamuksistani totta oli se, että instrumentaalit ovat laulettuja parempia. Lukuunottamatta Bring Them To Lightia. Tätä kirjoittaessa kyseisellä biisillä on viides soittokerta menossa. :D

Nyt jatkan kuuntelemista...

Kolon kosto ja paluu

Nyt se on valmis. :D Toivon mukaan tulen päivittäneeksi tänne muutakin, kuin pelkkää ulkoasua. Tosin en ainakaan pariin seuraavaan viikkoon, sillä YO-sirkus jatkuu omalta osaltani vielä 22. päivään asti.

Kunnes jälleen tapaamme.

Remonttia pukkaa

Askartelen tälle laatikolle ihan uutta ilmettä (noin vaihteeksi) joten hetken aikaa ollaan hiukan hassun näköisiä. X)

Viime viikonloppuna elämä oli Tuskaa. :D Hyvää musiikkia hyvässä seurassa = parhaat 3 päiväää koskaan. :3

Perjantai aloitettiin Barren Earthilla. Orkesteri on tuttu enemmänkin kuin nime

ltä,

mutta biisejä en tunnista. Fiilikseen pääsi joka tapauksessa hyvin mukaan ja niskalihakset tuli lämmiteltyä seuraavana esiintyvää Insomniumia varten. :D

Kuten yleensäkin, Insomnium iski ja lujaa! Alusta loppuun asti esitys piti otteessaan, e

ikä eturivin paikkakaan ollut yhtään pöllömpi. 8D Ja kun viimeisenä soitetun Weighed Down With Sorrown intro lähti, olin melkein valmis kuolemaan onnellisena. X) Onneksi en kuitenkaan tehnyt sitä. Insomniumin keikan aikana/jälkeen sain myös uusia tuttavuuksia, joita tapasin myöhemminkin. :D

Tarotia seurasin vain kauempaa. Päälavan eteen oli nimittäin kertynyt varsin reilust

i porukkaa. Hyvältä kuitenkin vaikutti.

Seuraava keikka, jonka katsoin kokonaan, oli Swallow The Sun. Lavan luokse tuli

n sen verran myöhemmin, että paikka löytyi vähän taaempaa. Ei kuitenkaan niin kaukaa, että kuvia ei olisi saanut. :D Harmittava juttu tässä kohtaa oli myös se, että Pain oli samaan aikaan toisella lavalla. En kuitenkaan kadu yhtään, että menin kuuntelemaan StS:ää, lisäksi mukana ollut kaverini kävi kuitenkin tätä länsinaapurin ihmettä katsomassa, niin sain kuulla mielenkiintoisimmat palat jälkeenpäin. :D

Loput perjantaista kului hengailun merkeissä ja Tarotin nimikirjoituksia varten jonottaessa. Ostin vielä Insomniumin ja Finntrollin t-paidat ennen lähtöä. Nukkumaa

n suoriuduttiin ihan ihmisten aikaan. :P

Lauantain bändeistä en tuntenut montaakaan. Paikalle tultiin kuitenkin sen verran ajoissa, että päästäisiin heti päälavan eteen odottamaan Hypocrisyä. Hoppua ei kuitenkaan varsinaisesti olisi ollut sillä edeltävä esiintyjä ei kerännyt mitenkään hirvittävää yleisöä. Palkkio

na oli kuitenkin jälleen eturivin paikka ja Hypocrisy veti odottamisen arvoisen keikan. :D

Muita sinä päivänä soittaneista en oikeastaan katsonut kovin tarkkaan. Eilen löytyneiden ihmisten porukassa seurailtiin Bloodbathia. Samaisten henkilöiden kanssa istuttiin oikein mukavasti iltaa alueen ulkopuolisella "puhtaalla nurmikolla". :D

Sunnuntaiksi suunniteltiin eturivin paikkaa Finntrollin keikalle. Tämä toteutui, vaikka pieni epätoivo meinasi iskeä, kun tajusin, miten paljon porteilla oli porukkaa, vaikka alueen avautumiseen oli vielä tunti. Jos perjantaina riehuin Insomniumin keikalla, niin riehuin kyllä täälläkin. :D Mustalla maalilla piirretty raitakin valui kaulalta jonnekin olemattomiin. X) Myös Finntrollilla oli nimmarisessio, eli puumerkit on paperissa. :D

Viimeisenä päivänä seurattiin vielä W.A.S.P.ia, Cannibal Corpsea ja Nileä, joskaan mitään näistä ei hirvittävän läheltä.

Sunnuntai ilta kului jälleen mukavasti nurmikolla. :D Tyhjästä muovipullosta voi muuten olla yllättävän paljon hupia. X)

Ja minä VIHAAN sitä, kun Blogger jättää nuo kuvat noin isoiksi, jos ne laittaa urlista, eikä suoraan koneelta....

Tässäpä on ehtinyt taas kaikenmoista tapahtumaan. :D
Pari viikkoa sitten lähdettiin kuoron kanssa reissaamaan. Kohteena oli Rauma, ja tarkoituksena oli pitää sama hyväntekeväisyyskonsertti, joka pidettiin täällä edellisenä vuonna. Oikein mukava reissu, eikä hyvistä keleistäkään ollut puutetta.

Pienenä miinuksena se, että takaisintuloaamuna huomasin sairastuneeni mahatautiin ja suhteellisen pitkä bussimatka takaisin kotiin ei ollut niitä miellyttävimpiä kokemuksia. Vähän isompana miinuksena puolestaan se, että samana viikonloppuna Stam1na olisi ollut keikalla tässä varsin lähellä, enkä sinne sitten lauluhommien takia päässyt...
Kuvassa on 4/6 lauluyhtyeen jäsentä. Jokin aika sitten saimme viimein nimenkin keksittyä (eihän siihen mennyt kuin 9 vuotta). Nykyisin Musiikkiopiston lauluyhtye, on Aranea. :D Nimi löytyi latinankielisten sanojen listasta ja tarkoittaa hämähäkinverkkoa.


Viime viikonloppuna oli sitten hieman haikeampia juttuja vuorossa. Erään ystäväni perheen omistama vanha hevonen saateltiin viimeiselle matkalleen perjantaina. Jaavan Tähtö, eli Jämä oli huippuluokan persoonallisuus ja jaksoi vielä pari vuotta sitten kisata lännenratsastuksessa. Iso kiitos Jämälle kaikesta!


Koeviikkokin alkoi eilen. Nyt on siis kaksi koetta tehtynä ja viisi jäljellä.

Mutta tämän päivän mielenkiintoisin juttu sattui heti aamusta. Päiväksi oli luvattu poutaista ja päätin mennä kouluun skootterilla. Kappas kehveliä sellaisen oikein mukavan, pitkän suoran jälkeen minua oli vastassa poliisiauto, joka pyytää minua pysähtymään. No, tajusin oikeastaan siinä vaiheessa käryn käyneen, sillä tiesin, että skootterini kulkee ihan ilman virittämistä ainakin vähän enemmän kuin sallittua nopeutta.

Siitähän se kysymys olikin. Minut komennettiin autoon istumaan, toisen poliisin ajaessa skootterin takaisin suoralle. Maijan tutka näytti 60 km/h ja sakkoa tulla tämähti 20 euroa. Positiivistä on kuitenkin se, että nopeus ei ylittänyt 65 km/h, jolloin olisi lähtenyt kortti kuivumaan. X) Tosin poliisit sanoivat tutkanneen aika reiluja nopeuksia ohitseni ajaessaan, koska olen kevyempi. Armo taisi siis käydä oikeudesta.

Varmaan on hommattava kulkupeli, jolla saa ajaa ihan laillisesti vähän kovempaa....

Täytyypä vielä sellaisesta huomauttaa, että kuvien lataaminen on muuttunut sitten viime näkemän ja tämä uusi systeemi on ärsyttävä. Kuvat jäävät tuollaisiksi megakokoisiksi, niin että niistä näkyy vain osa....

Ohohoo. Eräänlainen jatko-osa tuolle edelliselle videolle. Tosin nyt se toimii päinvastaisella asetelmalla. Kappale on Finntrollin Segersång. :D

Minulla on aina niin viisaita ideoita.
Perjantaina koulun jälkeen sain taas yhden näistä ideoista. Tulokset on nähtävissä mielenkiintoisessa videossa, joka kantaa nimeä Finnrölli. Sähläsin Bloggerin kanssa ja latasin sen vahingossa tuonne enkkupuolelle, että sieltä sitten katsomaan. :D

Oi pikapäivitysten ihanuutta.

Päivän rändöm: S-Marketit ovat mainioita paikkoja tehdä levylöytöjä. :D Tänään tarttui mukaan Stam1nan Raja yhdeksällä eurolla.

Päivän löytö: No oikeastaan eilisen päivän, mutta kuitenkin. Färsaarilta kotoisin oleva ja osittain fääriksi laulava viikinki/folk meta -orkesteri Týr. Olen syvästi koukuttunut ja viikinkiobsessio nostaa jälleen päätään. Varokaa kaikki! :D Sanomahan on: By The Sword In My Hand

Päivän kuva: Oikeastaan vähän edelliseen liittyen askartelin itselleni uuden taustakuvan. Kuvat revin ihan vain Googlesta ja brusheja olen lataillut vähän sieltä sun täältä.

Päivän rändömit:

1. Minulle väitettiin, että tänään on sanakoe, mutta ei sitä ollut.
2. Koululla hiimailevalla opettajaopiskelijalla oli Amorphiksen paita päällä. :D
3. Koulun koneen Flash Playerin versio on liian vanha, eikä YouTube toimi. Ja oppilastunnuksilla ei voi päivittää...
4. Harmajan uusi levy ilmestyi eilen. :3 Saatava on!

Nyt olen ehkä nukkunut. :D Mutta laiska olen edelleen. Karmeita selityksiä en taida viitsiä kirjoittaa. Enää.

Mutta Puolassa tuli siis käytyä. Kysymyksessähän oli Eurooppalainen nuorisofoorumi, jonka ohjelmaan sitten joukolla osallistuttiin. Tänä vuonna mukana oli puolalaisten lisäksi belgialaisia, saksalaisia kahdesta eri paikasta, suomalaisia kahdesta eri paikasta ja joitakin ruotsalaisia. Kuvia Deviantartin puolella siis.

Muuta elämää on katseltu sitten uusien musiikillisten löytöjen muodossa. :D Finntroll ja Stam1na iskivät ja lujaa.

Kesäsuunnitelmiakin on tehty. Osallistun syksyllä kemian ja englannin YO-kirjoituksiin ja enkkua on vielä pari kurssia käymättä. Käyn ne sitten kesällä. Vastapainoksi (tai itse asiassa sitä ennen) tulee käytyä Tuska Open Air -festareilla. Tai ainakin liput on ostettuna. Siellä ohjelmassa on sitten Insomnium, Tarot, Pain ja Finntroll. Ja ehkä jotain muutakin tulee katsottua. X) Sitä odotellessa.

Olen ollut laiska taas... On turhan monta asiaa selitettäväksi kerralla. Ennen hiihtolomaa olin Oulussa Sonata Arctican keikalla, hiihtolomalla yritin lähinnä saada koulutehtäviä tehdyksi ja viimeisen viikon olen ollut Krakovassa, Puolassa. Tai no, miinus se aika, joka sinne bussilla ajettiin. X) Kuvia tästä kaikesta olen lataillut Deviantartiin, mutta tänne laitan selitysten kera, kunhan ensin nukun vähän...

Oioi. Kuten jo ehkä olen joskus todennut, maailma vaikuttaisi olevan täynnä hyvää musiikkia. Tosin mahtuu sekaan huonojakin, mutta ne voi jättää huomiotta. X) Löysin nimittäin tässä taas pari hyvää orkesteria. Ensimmäisen jo tuossa viikko pari sitten toisen oikeastaan tänään.

Ensimmäinen on Norther, jonka löysin oikeastaan Ensiferumin kautta. Todennäköisesti äärimmäisen tavanomainen tapa: "Hei, Petri Lindroos laulaa tässäkin. Miltähän se kuulostaa?" (Ei kyllä laula enää.) Eipä siihenkään voi muuta sanoa, kuin yhyy, olen fanityttö... X)

Toinen on Insomnium. Minulla oli ollut erään ystäväni lähettämänä muutama biisi koneella jo jonkin aikaa. Olin ne kuunnellut ja toisesta niistä pitänytkin ja sittemmin kuunnellut sitä useinkin. Tuohon aikan kuitenkin vierastin örinää aika paljonkin, joten en sitten kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Nyt vähän aikaa sitten minusta alkoi tuntua, että törmään Insomniumiin joka paikassa. Piti sitten kuunnella uudestaan ja se kuulosti paljon paremmalta, vaikka vieläkään en ajtellut sen olevan mitään todella ihmeellistä. No, tänään olin joutilaana ihmisenä koulun ATK-luokassa ja ajattelin, että kuunnellaampas pari muuta kappaletta. Weighed Down With Sorrow oli sitten se, joka kolahti tosissaan. Ja siis oikeasti tosissaan. Olen kävellyt aivan tunnelmissa koko loppupäivän. Ja kuunnellut sen "pari" kertaa uudestaan.

Ja sarjassamme elämän pieniä iloja: Kun mainittua kappaletta tässä kuuntelin, niin äiti kysyi viereisestä huoneesta parin ensimmäisen tahdin jälkeen: "Ihanat sellot. Mikä tämä on?" Seuraava kommentti oli: "Tässä on todella jotain. Iho menee kananlihalle!" Hihihii. :D Kyllä äidistä vielä metallimörkö leivotaan.

Mummon minulle ompelema vanhojen päivän puku on valmis. Ja se on ihanaihanaihana!!! En olisi mitenkään voinut toivoa parempaa. :D

Naamarin ostin syksyllä ihan sitä varten, että saan naamaani näyttämättä nämä kuvat tänne laittaa. Omituiset asennot johtuvat siitä, että naamarin seinällä roikkumisesta löystynyt kuminauha ei enää pitänyt sitä paikoillaan kunnolla.

Kuvat ovat siskoni ottamia.

Yleisluontoisena huomiona vain, että minulla on nyt tunnus Deviantartissa. Kuvien osalta sisältö tulee ehkä vähän painottumaan sinne, mutta mielenkiintoisimmista yksilöistä tulee yhä selostukset + kuvat tännekin. Sujuvassa yhteistyössä siis mennään. :D

Jos laulaa kolmena päivänä peräkkäin useamman tunnin kerralla, se alkaa vähitellen tottumattomalle tuntua jossain. Ja siis nyt ei puhuta mistään kuunneltavan musiikin mukana tapahtuvasta hyminästä, vaan kuoron + koskettimien, basson ja rumpujen kanssa laulamisesta. Tietenkin, jos olisin parempi laulaja, muistaisin laulaa rentona. Mutta kun ei, niin ei.

Syy tähän laulamisen määrään löytyy paikallisen nuorisoteatterin ja musiikkiopiston kuoron *köhköh, kvintetin* + bändin yhteisestä produktiosta. Disney-lauluja aivan uuteen ympäristöön istutettuna. Siinä on nyt oltu kiinni syksystä lähtien, tosin vasta nyt tammikuussa kaikki viikonloput ovat menneet harjoituksissa. On ollut mielenkiintoista seurata, miten teatterilaisten itsensä kirjoittama juoni on kehittynyt. Joitakin juttuja en olisi ikinä keksinyt itse. X)
Myös itse kappaleet ovat prosessissa muokkautuneet. Viimeisimpänä, nopeimpana ja ehkä suurimpanakin muutoksena oli bändin tulo mukaan.

Tähän asti on ollut mielettömän hienoa olla mukana, mikäli parien ensimmäisten yhteisharjoitusten "voi luoja, meni laulut taas ihan pyrstölleen" -ahdistusta ei oteta lukuun.

Tämän viikonlopun hauskana yksityiskohtana oli soittokamojen roudaaminen. :D Ei ehkä mitään, mikä kuulostaisi kamalan hohdokkaalta, mutta rumpujen näkeminen isän auton takakontissa nauratti.

Randomeita asioita... Luonnoksia. :D Näitä piirtelin tuossa vuoden vaihtumisen kahta puolta. Ihan normaaliin aikaa päivällä ja sitten myös minulle hieman epätyypillisempään aikaan yöllä. Niiden piti olla ihan vain huvin vuoksi tehtyjä pikasuttuihmisiä, mutta ne alkoivat sitten näyttää jotenkin...sellaisilta, että niillä on omia ajatuksia. X) Kuulostaa vähän mielenkiintoiselta, mutta näin se on. Iski sitten järkyttävä mieliteko keksiä niiden ympärille jokin tarina. Ja ehkä piirtää se sarjakuvaksi. Se tosin vaatisi niin paljon töitä, että ei tule aivan lähiaikoina kysymykseenkään. No, myöhemmin sitten. Ehtivätpähän ideat kypsyä.

Ne ovat sitten pikasuttuihmisiä. Että ei kiitos mitään ylimääräisiä ajatuksia mittasuhteista tai silmien, nenien ja sellaisten paikoista. Jooko?

Viimeisessä on myös terveiset siskoltani. :P