Ihan nyt aiheeseen liittymättömästi kummastelen miten yhden bändin kuunteleminen johtaa toisen kuuntelemiseen. Juolahti tämäkin taas mieleen kun avasin tietokoneen ja ajattelin että nyt pidetään räminäkappaleputki. Tässä sitä on nyt istuttu ja kuunneltu Apocalypticaa, Sonata Arcticaa, Stratovariusta ja nyt uutena tuttavuutena Sabatonia. (Miksi 3/4 nimistä alkaa S-kirjaimella?!) Tämän edelleen jatkuvan kuuntelusession aikana totesin huvittuneena että kaksi vuotta ja pari päivää sitten en juuri kuunnellut musiikkia aktiivisesti. Ainakaan mitään tiettyjä artisteja tai bändejä. Toisin sanoen jos joku olisi tullut ennen vuoden 2007 maaliskuun kahdettakymmenettä päivää sanomaan että kahden vuoden päästä muuten kuuntelet metallia niin olisin todennäköisesti käskenyt kyseisen henkilön mennä kotiinsa ottamaan aamulla unohtuneet lääkkeet. Tuon päivämäärän jälkeen on kuitenkin ruvennut löytymään melko tasaiseen tahtiin musiikkia, joka kuulostaa hyvältä. Usein seuraava on löytynyt edellisen kautta. No, vaikka tähän hevigenreen on nyt päästy niin örinä ei kuitenkaan viehätä. Sen sijaan nämä Tony Kakon tai Timo Kotipellon kaltaiset laulajamiekkoset kuulostavat hyviltä ja aiheuttavat suunnattomia kateusaaltoja eräälle puoli vuotta klassista laulua opiskelleelle henkilölle. Ainakin on jotakin tavoiteltavaa...
Sitten vielä poimintoja niistä tämän päivän valokuvista:




0 kommenttia:
Lähetä kommentti