Mahtava laiskuuden aalto vyöryy joka puolelle estäen tälle päivälle suunnitellun tekemättömien töiden listan lyhentämisen. Tai ehkä ei. Kello ei ole vielä paljon, vielä ehtii (sanon tuon seuraavan kerran viiden jälkeen). Eikä minulla edes sen kummempaa tekemätöntä ole niiden piirustusten lisäksi. Matikkaa pitää kyllä kerrata huomiselle, mutta en minä koko päivää aio siihen käyttää! Sain minä sitäpaitsi potkittua itseni pihalle ottamaan valokuvia. Kahteenkin otteeseen. Ensimmäisen kerran aamulla noin klo. 6.45 ja toisen kerran tuossa yhdentoista jälkeen. Tämän jälkimmäisen kuvausrupeaman aikana koin taas mielenkiintoisia hetkiä sarjassamme "ei näin":

Olin lähtenyt liikkelle pyörällä ja ajellut pitkin epämääräisiä pikkuteitä jo jonkin aikaa. Olin itse asiassa menossa jo takaisin kotiin. Katselin kuitenkin koko ajan ympärilleni hyvien kuvauskohteiden varalta ja pian huomasinkin tien varressa vanhoja betonirumpuja. Päätin mennä ottamaan kuvia niistä ja rymistelin lumen läpi rumpujen luokse. Pyörin siinä hetken eri kuvakulmia kokeillen. Kohta kyykistyin rumpujen taakse ottamaan kuvia. Olin kuunnellut koko ajan musiikkia korvanappien kautta, joten en kuullut mitään ympäröiviä ääniä. Niinpä huomasin autonkin vasta kun näin sen kameran näytöstä. Kuvaa ei valitettavasti tullut, sillä kohmeiset sormeni eivät painaneet laukaisijaa tarpeeksi nopeasti. Säikähdin kuitenkin auton äkillistä ilmestymistä ja hypähdin vähän taaksepäin. Auton ajaja ilmeisesti huomasi liikahdukseni, sillä hän kääntyi katsomaan varsin hämmästynyt ilme kasvoillaan. Itsellenikin tuli vähän hölmö olo siinä betonirumpujen ja koivujen takana kyykkiessäni. Lähdin sitten ehkä vähän kiireemmin pois kuin olisin muuten lähtenyt.

Siis, puskista ja vähän muualtakin: