Sepä siitä isommasta piirroksesta sitten... Lauantaina sain tehtyä sitä jonkin matkaa eteenpäin, mutta tämä päivä meni sujuvasti fysiikan opiskeluun. Pää on nyt täynnä jotain epämääräistä Q=cmΔt , Q=sm , p1V1=p2V2 mössöä. Siitä se (kai) selkiytyy. Tai no ei se vaikeaa ole, mutta kun kaiken käy saman päivän aikana läpi niin eri asiat tanssivat iloista piiritanssia nuotion ympärillä koko ajan tanssipariaan vaihtaen. Nyt loppuiltana en tee kyllä enää yhtään mitään muuta kuin nollaan itseni täydellisesti. Aamulla on vielä aikaa viimeiselle paniikkikertaukselle...

Muutenkin tämä sunnuntai meni jotenkin äkkiä. Johtunee ehkä kesäaikaan siirtymisestä. Alkoi nimittäin heti aamusta ärsyttämään kun ensin herää puoli kuudelta ja sitten kello onkin oikeasti puoli seitsemän ja päivästä on kulunut jo tunti. Ei hyvä. Koko päivän on tuntunut sitten että olen itse jotenkin hidastunut. Aaarrrhhh.

Eilen oli mukavampaa... Otin taas valokuviakin. :DNuo kaksi viimeistä kuvaa on otettu autotallin vielä keskeneräiseltä vintiltä. Toiseksi viimeinen alas puuliiterin suuntaan ja viimeinen siihen toiseen suuntaan, jossa on lattia. Käy ihan urheilusta taiteilla siellä parrujen päällä kamera kaulassa...

Tehdäänpäs nyt perjantain kunniaksi jotain uutta: Yleisön pyynnöstä (:D) aloitan kirjoittamaan myös englanninkielistä blogia. Tarkemmin sanottuna luon rinnakkaisen blogin, johon kirjoitan nämä samat rivit kolmannella kotimaisella. Vanhoja tekstejä en todennäköisesti tule kääntämään, vaan aloitan englanninkieliset tekstit tästä päivästä. Kuvasisältökin on luonnollisesti sama. Tervetuloa siis kaikki englantia äidinkielenään puhuvat ja muut kielen osaajat lukemaan mielenkiintoisia kiertoilmauksia, joita joudun keksimään vääntääkseni kaikki suomen kielen mutkat kansainvälisesti ymmärrettävämpään muotoon.

Vielä perjantaista puhenollen, uskaltaisin ehkä toivoa saavani yhden suuremman työn viikonlopun aikana valmiiksi ja sen myötä lisättyä tänne. Tosin, jotta tämä tulisi mahdolliseksi minun pitäisi olla varsin ahkera. Työn väritys on nimittäin vielä pahasti kesken (nyt ollaan melkein puolessavälissä vaihetta 1/3) ja sitten kun se on valmis, se pitää vielä skannata. Skannaaminen onkin luku sinänsä, sillä paperin koko an A3 ja skannerin A4. Brrrrh.

Sitä isompaa piirrosta odotellessa vähän pienempi: "I'd give it all for a heart"Kuuntelin taas vaihteeksi Sonata Arcticaa ja Kingdom For A Heartin sanoista sain idean tehdä seuraajan "onnelliselle parilleni". Tuo kuva syntyi puolen tunnin tiiviin raapustamisen tuloksena historian kokeisiin lukemisen välissä. (Tuleva numero on sitten pieni arvoitus...)

Nyt vielä näyte minun askartelutaidoistani. :D
Koska maailma ei tulisi toimeen ilman äitejä, he myös ansaitsevat nättejä synttärikortteja. :)

Mahtava laiskuuden aalto vyöryy joka puolelle estäen tälle päivälle suunnitellun tekemättömien töiden listan lyhentämisen. Tai ehkä ei. Kello ei ole vielä paljon, vielä ehtii (sanon tuon seuraavan kerran viiden jälkeen). Eikä minulla edes sen kummempaa tekemätöntä ole niiden piirustusten lisäksi. Matikkaa pitää kyllä kerrata huomiselle, mutta en minä koko päivää aio siihen käyttää! Sain minä sitäpaitsi potkittua itseni pihalle ottamaan valokuvia. Kahteenkin otteeseen. Ensimmäisen kerran aamulla noin klo. 6.45 ja toisen kerran tuossa yhdentoista jälkeen. Tämän jälkimmäisen kuvausrupeaman aikana koin taas mielenkiintoisia hetkiä sarjassamme "ei näin":

Olin lähtenyt liikkelle pyörällä ja ajellut pitkin epämääräisiä pikkuteitä jo jonkin aikaa. Olin itse asiassa menossa jo takaisin kotiin. Katselin kuitenkin koko ajan ympärilleni hyvien kuvauskohteiden varalta ja pian huomasinkin tien varressa vanhoja betonirumpuja. Päätin mennä ottamaan kuvia niistä ja rymistelin lumen läpi rumpujen luokse. Pyörin siinä hetken eri kuvakulmia kokeillen. Kohta kyykistyin rumpujen taakse ottamaan kuvia. Olin kuunnellut koko ajan musiikkia korvanappien kautta, joten en kuullut mitään ympäröiviä ääniä. Niinpä huomasin autonkin vasta kun näin sen kameran näytöstä. Kuvaa ei valitettavasti tullut, sillä kohmeiset sormeni eivät painaneet laukaisijaa tarpeeksi nopeasti. Säikähdin kuitenkin auton äkillistä ilmestymistä ja hypähdin vähän taaksepäin. Auton ajaja ilmeisesti huomasi liikahdukseni, sillä hän kääntyi katsomaan varsin hämmästynyt ilme kasvoillaan. Itsellenikin tuli vähän hölmö olo siinä betonirumpujen ja koivujen takana kyykkiessäni. Lähdin sitten ehkä vähän kiireemmin pois kuin olisin muuten lähtenyt.

Siis, puskista ja vähän muualtakin:

Trüüüüüdüüüü.... Koeviikko alkaa huomenna, mutta huominen on vapaa, koska olisi liikunnan koepäivä, eikä siksi tapahdu mitään. :D Tuntuu ihan perjantailta.

Päättömiä yksityiskohtia

-Japanissa verkkojännite on 100 V
-Stratovariuksen kappale Infinity on levyllä numerolla 8, joka on vaakatasoon käännettynä ikuisuuden symboli (infinity=rajattomuus, loputtomuus)
-Sana "fast" on englanniksi "nopea", ruotsiksi "vaikka" ja saksaksi "melkein"
-Tällä hetkellä (klo 17.06) Skypessä on 16 774 993 henkilöä online-tilassa
-Nimi "Google" tulee matemaattisesta termistä "googol", joka tarkoittaa ykköstä, jonka perässä on 100 nollaa

Pävän kuva:
"Red button is mine" Sonata Arctica-Destruction Preventer
Skanneri teki noista hiuksista ihan violetit...

Tämän päivän saldo: 143 kuvaa. Ensin 73, sitten 70. (Jos meni väärin niin ehkä vaihto lyhyelle matikalle olisi suotava toimenpide...) Muuta kai ei voi sanoa, kuin että minä en pysty vastustamaan aurinkoisia talvipäiviä. Tai no nyt pitäisi melkein puhua jo kevätpäivistä, mutta lunta siellä vielä on. :D Sitäpaitsi piti ottaa vahinko takaisin kun eilen illalla jäi auringonlasku kuvaamatta paristojen puutteen takia. No, vaikka minä en näitä kuvia näin ahkerasti ottaisikaan niin muutenkin tänne päätyvä materiaali olisi todennäköisesti enimmäkseen valokuvia, johtuen tämänhetkisten keskeneräisten piirrosten suuresta hitauskertoimesta. Kun sitten tehtävien kuvien lista kasvaa sitä mukaa kun ehtii edellisiä aloittaa niin voi kestää jonkin aikaa ennenkuin saa mitään valmiiksi.

Ihan nyt aiheeseen liittymättömästi kummastelen miten yhden bändin kuunteleminen johtaa toisen kuuntelemiseen. Juolahti tämäkin taas mieleen kun avasin tietokoneen ja ajattelin että nyt pidetään räminäkappaleputki. Tässä sitä on nyt istuttu ja kuunneltu Apocalypticaa, Sonata Arcticaa, Stratovariusta ja nyt uutena tuttavuutena Sabatonia. (Miksi 3/4 nimistä alkaa S-kirjaimella?!) Tämän edelleen jatkuvan kuuntelusession aikana totesin huvittuneena että kaksi vuotta ja pari päivää sitten en juuri kuunnellut musiikkia aktiivisesti. Ainakaan mitään tiettyjä artisteja tai bändejä. Toisin sanoen jos joku olisi tullut ennen vuoden 2007 maaliskuun kahdettakymmenettä päivää sanomaan että kahden vuoden päästä muuten kuuntelet metallia niin olisin todennäköisesti käskenyt kyseisen henkilön mennä kotiinsa ottamaan aamulla unohtuneet lääkkeet. Tuon päivämäärän jälkeen on kuitenkin ruvennut löytymään melko tasaiseen tahtiin musiikkia, joka kuulostaa hyvältä. Usein seuraava on löytynyt edellisen kautta. No, vaikka tähän hevigenreen on nyt päästy niin örinä ei kuitenkaan viehätä. Sen sijaan nämä Tony Kakon tai Timo Kotipellon kaltaiset laulajamiekkoset kuulostavat hyviltä ja aiheuttavat suunnattomia kateusaaltoja eräälle puoli vuotta klassista laulua opiskelleelle henkilölle. Ainakin on jotakin tavoiteltavaa...

Sitten vielä poimintoja niistä tämän päivän valokuvista:

Pää tuntuu ainakin kaksi kertaa normaalia suuremmalta... Ensinnäkin siksi, että olo on jokseenkin tukkoinen ja toiseksi sen takia, että tuolla pöydällä odottaa kaksi isoshkoa keskeneräistä työtä ja neljä seuraavaa olisivat jo valmiiksi mielessä. Pitäisi piirtää 24/7 jos meinaisi saada ne valmiiksi ennen koeviikkoa. Sellaiseen kun ei ole mahdollisuutta, niin pitänee varmaan sitten tehdä hitaammalla tahdilla. Kunhan nyt ne tehtyä edes joskus tai ainakin ennen seuraavaa kunigasideaa.

Paras tapa välttää ideoiden kasaantuminen olisi ehkä olla lukematta tai kuuntelematta kappaleiden sanoja. Noistakin kuudesta työstä kolme on lähtenyt jostakin kappaleesta. Tosin tällaiselle ihmiselle, joka kuuntelee musikkia lähes aina kun ei nuku, tai ole oppitunnilla se on helpommin sanottu kuin tehty. Eipähän ole vapaa-ajan ongelmia, niinkuin mummo aina sanoo. :D

Nenäliinojen ja A4-arkkien kuluttamisen lomassa ehdin pistäytyä tänään valokuvaamassa. Ulkona oli varsinainen lumensulatuskeli (snif). Aurinko paistoi korkealta ja tuuli oli kohtalaisen voimakasta. Lämpötila oli siinä kolmisen astetta plussan puolella. Silmät päättivät auringon ja tuulen vaikutuksesta ryhtyä harjoittelemaan vesiputouksena oloa ja kameran näytöstä ei heijastuksilta nähnyt välillä juuri mitään, mutta 101 kuvaa tuli silti otettua. Tuohon määrän kun lisätään vielä toiset, ihan tiettyyn asiaan tähdänneet kuvat tältä päivältä niin sataviisikymppiä menee rikki. Voin vain kuvitella, millaista olisi jos valokuvia ottaisi oikein ammatikseen. Taitaa jäädä taältä(kin) viikonlopulta se fysiikan kertaaminen. Tai no huominen on vielä jäljellä.

No niin... Kotona taas, selän takana pino tekemättömiä töitä ja maanantai vaanimassa nurkan takana. Perusmeinikiä. Yhden tekemättömän työn sain kyllä jo tehtyä. Viikon aikana piirretyt kuvat on nyt fiksattu ja skannattu. Voin siis lakata pelkäämästä huoneeni lattialle jääneen kuvan puolesta ja huokaista helpotutksesta, kun kansio piti fiksaamattomat työt tarpeeksi hyvässä kunnossa. Sitten listalla olisi vielä ranskan kotiaine ynnä muita koulutehtäviä, repun purkaminen (minäkö muka puran aina tietokoneen ensin?), huoneen siivoaminen ja pianoläksyjen läpikäyminen. Laulunuottienkaan vilkaiseminen ei haittaisi, mutta alkuviikon flunssa kummittelee vielä, joten taidampa jättää sen viimeiseksi.

Olisi jotenkin niin mukavaa vain jäädä tähän kuuntelemaan musiikkia ja pelaamaan nettipelejä, mutta tuossa kuuden jälkeen alkaisi kyllä iskeä paniikki jos en kohta aloita tekemään kaikkea tekemätöntä. Brrh. Pois nyt siis näpeistä polttelemasta nämä kuvat ja ranskaa lukemaan.

Hiihtolomalla käydään hiihtämässä. Nimessähän se jo sanotaan. Pari kertaa on tullut käytyä ja samalla taas todettua se vanha asia, että metsässä on mukavampaa hiihtää kuin valmiilla ladulla. Tänäänkin semmoinen lyhyt n. 6 kilometrin metsälenkki meni. Ensin viimetalvisilla pitovoiteilla vaaran laelle moottorikelkkauraa pitkin ja sitten astetta liukkaammin alas kovaksi tamppautunutta metsätietä myöten. Valokuviakin tuli otettua, vaikka muuten tämä hiihtoloma on mennyt enemmän piirtämisen puolelle. Nekin piirustukset tänne pääsevät kunhan olen taas kotona ja skannerin luona.

No sitten sieltä hiihtoreissulta: