Ensin tuntui siltä että pitäisi tulla kirjoittamaan tänne jotakin, mutta heti kun sai tämän sivun avattua niin haihtui päästä se mitä meinasi kirjoittaa. No voihan sitä puhua vain jostakin.

Ajattelin tänään että pitäisi valokuvata enemmän ihmisiä. Olen oikeastaan kuvannut vain elottomia kohteita. Vettä, rakennuksia, kasveja. Ei niin että siinä olisi jotain pahaa. En ole koskaan edes oikein pitänyt ihmisten kuvaamisesta. En edes tiedä miksi. Ehkä siksi että en ole saanut otettua oikeastaan kuin muutaman onnistuneen kuvan jostakusta. Minusta tuntuu aina että en ole oikein tilanteissa mukana. Tähän asti kuvaamani kohteet ovat olleet sellaisia, jotka eivät juokse pakoon, joten minulle on jäänyt aikaa vaihdella säätöjä ja kuvakulmia.

Tänään kuitenkin katsoin kaikkia jotenkin eri tavalla. Mietin lähes jokaisen vastaantulijan kohdalla millaisia kuvia olisin voinut ottaa heistä. Siitä tuli vähän outo olo. Ehkä pitäisi ostaa kameralle laukku ja ottaa se joku päivä mukaan kouluun. Saa nähdä.

Tämä on nyt yksi niistä harvoista ihmisistä ottamistani kuvista, joista itse pidän. Kuva on otettu marraskuussa. Tarkoituksena oli nimenomaan luoda kuvaan epätarkempi etuala. Ikäänkuin olisin ollut piilossa pensaan takana.Ehkä siinä oli tämän päivän ihmiskuvien osuus. Seuraava kuva on jo melko abstrakti. Siitä voi kuitenkin erottaa että kysymyksessä on puun pinta. Pinta löytyi liiteriin kannettavista haloista. Taisi kyllä vähän työnteko kärsiä. :DTämä kuva on jollain tapaa samankaltainen kuin tuo edellinen aihe vain on erilainen. Itse olen melko tyytyväinen siihen ja tein myös kuvasta hiilipiirroksen piirrustuksen kurssilla.