Asteikot läpi! Siis oikeastaan puolet tasosuoritus 3:sta tehtynä. Instrumenttinahan on edelleen piano. Muutaman viikon päästä pitäisi sitten olla vastaavanlainen koe soitettavista kappaleista. Sen voisi toivoa menevän paremmin, kun nuo asteikot läpäistiin ehkä vähän rimaa hipoen. Läpi kuitenkin meni, eikä siitä sen enempää.

Ensi viikko on sitten hihtoloma. Pääsee välillä taas nollaamaan itsensä. Tai niinhän sitä ajattelee. Kuitenkin tulee tehtyä yhtä sun toista ja ainoa ero normaaliin arkeen on että ehtii piirtää enemmän. Piirettyä tulee kyllä ilman lomaakin. Neljä viimeistä päivää olen vääntänyt pisteitä täyttämään A4-arkkia ja tämän aamun istuin omassa huoneessani puoli kuudesta melkein kymmeneen asti piirtämässä, pistäytyen välillä vain syömässä jotain. Tähän se aina välillä menee. Toisinaan taas ei saa aikaan yhtään mitään. En edes oikeastaan tiedä kumpi on rasittavampaa se, että pää on täysin tyhjä, vai se että jotain piirettävää putkahtelee päähän sellaista vauhtia, ettei perässä pysy millään. Valokuvaamassakin voisi käydä, kun ulkona on niin hyvä ilma. Tai voisi säästää paristoja huomiselle, koska niitä kuitenkin sitten tarvitsen. Ehtii sitäkin vielä miettiä...

Nämä ovat nyt niitä pisteitä. Siinä kesti tosiaan hiukan aikaa saada ne kaikki tehtyä.Vähän aikaisempi piirros, josta täällä on jossain luonnoskin.Sitten se tämänaamuinen. Tälle ajatukselle sain pienen naurukohtauksen, kun se noin kello 6.30 ajelehti päähäni. :D Kysymysessä on siis Sonata Arctican kosketinsoittaja Henrik Klingenberg pelaamassa korttia mustan joutsenen, nuken, suden ja korpin, sekä mustan lampaan kanssa. Pelaajat tulevat suoraan Sonatan kappaleista Fly With the Black Swan, The Boy Who Wanted to Be a Real Puppet, Wolf & Raven ja Black Sheep. Henkka on sitten...Henkka.

Sinne meni viikonloppu. Hävisi jonnekin mummolaan mennessä, Sonataa kuunnellessa, valokuvatessa ja pirtäessä. Mummolareissut ovat toisinaan varsin tuottoisia valokuvien kannalta, mutta nyt tuli otettua varmaan parisataa kuvaa viikonlopun aikana. Jos ajatellaan että yksi kuva sadasta onnistuu, niin siinä olisi jo kaksi onnistunutta kuvaa. :D Edistystä, edistystä.

Piirrettyäkin tuli. Vain yksi kuva tosin, mutta se on ikään kuin pari toiselle kuvalle, jonka piirsin aiemmin viikolla. Meinasin laittaa sen aiemman kuvan tänne jo eilen, mutta ajattelin sitten, että ei eroteta paria ja laitetaan molemmat sitten kun päästään kotiin skannaamaan.

Sitten pitäisi vielä mennä etsimään joitakin lappuja syvältä työpöydäksi kutsutusta viidakosta. Varsin tarpeellisia ne kai olisivat, kun ne pitäisi tämään kuun aikana ottaa mukaan verikokeisiin mennessä. No eivätköhän ne vielä jostain löydy...

Tässä sitten tämä onnellinen pari:

Ja muutama niistä paristasadasta valokuvasta:

Abit ne sitten lähtivät tänään. Lähtivät kyllä kohtalaisella äänellä, nimittäin vieläkin soi päässä "Nolla!" Äänen lisäksi myös visuaalinen puoli oli kunnossa. Sitä ei aiemmin tajunnutkaan miten paljon erilaisia ja vieläpä hyvin valittuja pukuja niiltä ihmisiltä löytyy. Tänä aamuna olin kuitenkin ykköspaikalla lukion aulassa näkemässä kun porukka hiljalleen valui sisään ovista kaikissa niissä puvuissaan. Päivän parhaita olivat ehkä barokkipuku, Jokeri ja Nuuskamuikkunen. Karkkiakin sai varsin mukavasti. :) Ennen rekkoihin kantamista, päivän ainoalla "normaalilla" tunnilla barokkimies piti jopa jonkinlaisen puheen ranskaksi (ranskantunti se olikin). Kameraa en älynnyt napata aamulla mukaan, enkä tiedä kyllä kameroideni paristotilanteestakaan, mutta puhelimen kameralla tuli tallennettua pari melko legendaarista hetkeä. Joissakin kuvissa laatukin on ihan kohdallaan. Jos ei kuitenkaan mitään muuta niin puvuista ja abivideosta sai ainakin päivän naurut. :D

Kun en ole nyt äskettäin valokuvannut mitään, jos tämänpäiväisiä penkkareita ei lasketa ja melkein kaikki muutkin kuvataiteelliset tuotokset ovat keskeneräisiä tai vasta ajatuksen tasolla niin päätin vähän tonkia muistitikun syövereitä ja etsiä vahän vanhempia kuvia. Onhan niitä.

Ensimmäinen ja toinen on otettu syksyllä mummolassa käydessä. Kalanpää on varmaan vieläkin kiinni siinä seinässä... Tosin en tiedä missä kunnossa. Hana puolestaan löytyi mummolan tyhjästä navetasta. Autiot rakennukset ovat jotenkin murheellisia paikkoja. Kuitenkin pidän paljon autioista rakennuksista. Varsinkin vanhoista. Kun käy jossakin sellaisessa paikassa tulee jotenkin hiljainen olo. Ei tee mieli puhua yhtään mitään pitkään aikaan. Joskus tuntuukin hyvältä että ei ole mitään sanottavaa.

Kolmas kuva on ihan vain loppukevennys. En ole maalannut kiveä itse, vaan löytänyt sen kevyenliikenteenväylän vierestä. Kuvan otin puhelimella, kun kamera ei ollut mukana.

Hassua miten joskus omat ajatuksen osuvat samalle kohdalle kuin jonkun muun. Tämä on tullut huomattua niin kaikkein läheisimpien ystävien, perheenjäsenten kuin nettituttavienkin kanssa. Olisi mielenkiintoista tietää onko kysymys pelkästä sattumasta vai voiko jokun kanssa toisiaan olla ikäänkuin samalla aaltopituudella. Ehkä joku joskus ratkaisee senkin.

Minuun on mennyt jokin. Varmasti on, koska tulen koko ajan aloittaneeksi jotakin, mitä en ole aikaisemmin kokeillut tai mikä on melko suuritöistä. Tämän päivän aloitus oli videon tekeminen. Siitä olisi tarkoitus tulla ihan jonkin näköinen, joten töitä se vaatii. Ideana on sovittaa se musiikkiin sopivaksi ja nyt pitäisi keksiä jostakin valittuun kappaleeseen sopivia pätkiä... Tuulella satava lumi ja "itsestään" alaspäin painuvat pianon koskettimet on jo käytetty. Kaiken pitäisi olla tavallaan hiljaista, koska taakse valitsin Sonata Arctican Silence-albumin alusta löytyvän ...Of Silence -kappaleen. Tai no oikeastaan se on puhuttu intro, mutta kuitenkin.

Päivän kuvat: Apocalyptican Harmageddon videosta otettuja screenshotteja mallina käyttäen piirrettyjä. Kaksi ensimmäistä näyttävät vähän vaaleilta, koska ne on tehty jo aikaisemmin, enkä fiksannut niitä heti. Viimeinen on tänään viimeistelty.

Kaikkea sitä hulluuksissaan tulee kokeiltua. Noin tunti sitten, äkillisen päähänpiston kourissa laitoin hiukseni letille ja tökin letin loppupään täyteen piikkisian piikkejä. Lopputuloksena oli mielenkiintoisen näköinen harva piikkipallo. Ei se edes pistellyt pahasti. Sitäpaitsi minähän tiesin että niistä piikeistä on jotain iloa! Ostin ne kesällä 2008 Oulun lähetysjuhlilta. Siellä piikit osoitautuivat sekä hyödyllisiksi että haitallisiksi. Haitallisiksi siinä että seivästin niillä vahingossa muita ihmisiä, mutta hyödyllisiksi siinä että pysyin hereillä yhden pitkän puheen aikana. Ei se tylsä ollut. Minua vain alkaa nukuttaa jos minulla on lämmin ja istun pitkään paikallani. :D

Tässä tämä piikkipallo:

Maanantai tulee... Pitäisi vielä harjoitella astekoita pianolla, eikä haittaisi vaikka opettelisin uuden yksinlaulukappaleen melodian. Tämän sijaan olen piirtänyt. No, vielä on vähäsen iltaa jäljellä.

Viime kerroilla on tullut laitettua tänne pelkästään valokuvia, joten nyt tehdäänkin poikkeus ja otetaan vaihteeksi piirrustuksia. Kaksi ensimmäistä ovat koulussa piirustuksen kurssilla tehtyjä. Molempien töiden aikana meinasi iskeä lievä epätoivo, kun jäljestä ei tullut sellaista kuin olin toivonut Hiili ei ollut minulle kovinkaan tuttu tai mieluinen väline tuon kurssin alussa ja kun mukaan otettiin vielä telineellä piirtäminen, perinpohjaisen turhautumisen ainekset olivat koossa. (Kuka sanoi, että kuvataide on vapauttavaa?!) Lopussa olin kuitenkin varsin tyytyväinen molempiin kuviin ja olin oppinut pitämään hiilestä kuvan tekemisen välineenä.
Viimeinen piirustus on tämäniltainen. "Live with the Blacksheep live with me" Tony Kakko, Sonata Arctica. :D