Valokuvia tällä kertaa. Jos ei nyt ihan arkistohelmiä, niin ainakin jo useamman kuukauden jossakin kansioiden syövereissä vanhenneita.

Aiemmin syksyllä kävin pienellä visiitillä Old Hill Ranchilla Iimäessä. Taskunpohjalle jäi hieman tukkoisen nenän lisäksi mukava nippu valokuvia ja kova hinku mennä uudestaan. Tämän ensimmäisen söpötyksen nimeä en valitettavasti muista, mutta joku paremmin tietävä saa sen kyllä kertoa, niin lisään sen sitten. :) Toisessa kuvassa oleva pallero on Heinäahon Ronja.

Sitten päästään vielä vähän vanhempii kuviin. Ensimmäinen tyyneltä Pieliseltä ja toinen nuotiolta saaresta. Näyttää siltä, kuin pikkuveljeni käristäisi varpaitaan makkaroiden seuraksi. :D
Epälooginen järjestys tänään... No heinäkuussa juhlittiin taas yksiä syntymäpäiviä ja juhlittavasta saatiin tällainen kuva:

Tällä kertaa ihan vain kuvan takia päivittelen. En edes viitsi odottaa, että saisin toisenkin keskeneräisen työn valmiiksi, että olisin sitten laittanut pari kappaletta samalla kertaa...

Tekniikkana on vesiväri+lyijykynä. Tykkään jäljestä itse. Muutakin olen sillä tyylillä tehnyt, mutta eivät vain ole tänne päätyneet. Skanneri oli tälle kuvalle aika ilkeä...

Selittys tarvitaan varmaan jo siksi, että tietäisi, mitä kuvassa on. Aihe tähän tuli Sonata Arctican Zeroes -kappaleen sanoista: "A pie in the sky is your brave new world". Sehän siinä on. Piirakka taivaaalla. Pilviä ja taivasta oli mukava tehdä. :D

Eilen kirjoitin äidinkielen neloskurssia varten tehtävää mainoksista ja hieman laiskana medioiden seuraajana "jouduin" tekemään hieman taustatutkimusta mm. YouTubessa, että tietäisin, millaisia mainoksia edes on olemassa. Varsinaisia helmiä sieltä löytyikin. :D Yhtenä mielenkiintoisena mainittakoon tämä. Päivän naurut kyseiselle pätkälle. (Vaikka kappale jäikin mitä arsyttävimmällä tavalla soimaan päähän...)

Lisää naurunaiheita löytyi Pokemonin neljästä ensimmäisestä jaksosta. Suomeksi dubattuna. Suosittelen tylsyydestä kärsiville. X)

Ykkösjakson palautepäivä kunnialla läpi. :D Huomenna vielä jaksotodistukset ryhmänohjaajalta. Numeroissa ei ollut valittamista. Ainakaan paljoa. Lisäksi muutama kuvataidekursseilla tehty työ pääsi näyttelyihin. Laitan nekin tänne, kunhan saan takaisin.

Itse asiassa tällä kertaa ei ollut sen kummempaa sanottavaa... Teki vain mieli kirjoittaa vähän jotain. Ja ehkä laittaa tämä:
Se on nyt sitä opiskelijahuumoria.... Varmaan suurin osa tietää, että alkuperäinenhän on MAOL-taulukko.

Kun ei viimeksi ollut kuvia niin laitetaan nyt:

Tämä on oikeastaan ihan lyijykynäharjoitus. Ei mitään suuria älynväläyksiä, eikä muitakaan ihmeitä tämän takana. Yritin vain olla tekemättä liikaa viivoja, tai täyttämättä koko paperia jollakin epämääräisellä harmaalla. Eli siis käyttää valkoista jotenkin paremmin. Osittain se toimi, osittain ei.
Seuraavan takana on sitten jotain. :D Päätin ottaa selvää Cain's Offering -nimisestä bändistä ja tykästyin More Than Friends -kappaleeseen. Siskoltani meinasi lähteä järki, kun veivasin kappaletta kohtalaisen usein ja melko suurella voimakkuudella. Tarttuvuuden lisäksi kyseinen viisu omaa varsin mukavat sanoitukset, joiden takia tämä piiroskin syntyi: "Wake me with the sounds of your heartbeat in silence"

Lisähuomiona: Minulta kesti todella pitkään saada tämä valmiiksi. Siitä nimittäin puuttui tuon mustapaitaisen pojan jalka pitkän pitkän aikaa. Ei se ole vieläkään hyvä. En vain jaksanut enää tehdä uudestaan...

Aaa... Sitäpaitsi olen kateellinen tuolle kuvalle. X) Kyllä minullekin kelpaisi tuommoinen pitkätukka, johon nojata.

Oi laiskuus, laiskuus... Yli kahteen kuukauteen en ole tännekään saanut mitään kirjoiteltua. En kyllä tajua ollenkaan, mistä sellainen johtuu. Ei ainakaan asian vähyydestä. Tosin nyt, kun sitten sain itseni tänne niin tekee mieli tiivistää viimeiset pari kuukautta pariin lauseeseen. No jaa...

Tällä hetkellä olen onnellisesti syyslomalla. Seuraavalla viikolla en aio tehdä mitään järkevää. Pelkästään syödä, istua koneella, piirtää, valokuvata ja nukkua. Näitä tehdessä tietenkin kuunnella musiikkia. Siitä minua ei saisi vieroitettua edes väkivalloin. Tämä kaikki hyvällä omallatunnolla, sillä loppuviikosta näin jo unia ruotsin kuuntelukokeesta...

Musiikkia kuunnellessani olen huomannut sellaisen mielenkiintoisen ilmiön, että mitä pidempään kuuntelee putkessa "vakavaa" musiikkia niin sitä enemmän repeää jollekin happyhappy-biisille, kun sen lopulta kuuntelee. :D Tällä hetkellä sekä tietokoneessa, että levysoittimessa pyörii useimmin Sonata Arctican Days of Grays -lätty. Sitä ensin hartaudella odoteltiin ja nyt suurella innolla ulkoa opetellaan. Mikä tahansa kyseisen levyn kappaleista on täysosuma. Jos pitäiso valita yksi, niin ottaisin kaksi: Everything Fades to Gray ja Deathaura. Toinen orkesteri, jota tulee paljon kuunneltua on Pain. Muuta ei voi siitäkään sanoa, että kyllä ruotsalaisiltakin jokin joskus onnistuu. X) Kiitokset vain sille, joka Painia minulle suositteli.

Pitää myös vähän markkinoida: Koukutuin jokin aika sitten myös Mehidaan. Sarjassamme "rakkautta ensi kuulemalta". Epämääräisen surffailurupeaman loppupuolella päädyin ottamaan selvää tästä bändistä (johtuen pääosin siitä, että Mehidan kosketinsoittaja on Sonata Arctican entinen kosketinsoittaja) ja Wings of Dove jysähti sen verran lujaa, että kuuntelin loputkin biisit ja pyysin vielä levyäkin itselleni. Sen sainkin.

Pitkästä aikaa olen kirjoittanut jotakin. Näppäimistö on saanut kyytiä aina kun on sopivasti aikaa ja inspiraatiota löytynyt. Itse asiassa aikaa on voinut eh, järjestää, jos kirjoitusinto on iskenyt. Kohta taidan itse asiassa taas jatkaa. Tässä kun sormet ensin mukavasti lämpenevät.

Kun ei enempää huvita muistella, mitä on tullut tehtyä elo-syys-lokakuun aikana, niin puhutaan sitten siitä, mitä voisi joskus vähän myöhemmin tehdä. Koska tuo edellisessäkin tekstissä mainittu Kemin reissu oli sen verran mahtava kokemus, niin olen kieli pitkällä katsellut seuraavaa tilaisuutta Oulusta. Liputhan tulisivat myyntiin...huomenna. Iiks. Se on mentävä lupaa kysymään.